Juhannusta...

... voi viettää kaupungissakin. Vaikeuksia on, mutta voi viettää. Kaikki ihmiset on mökillä tai merellä tai matkoilla joka tarkoittaa että melkein kaikki paikat on kiinni. Niinkuin kaupat ja ravintolat.

Mikko ehti Wotkinsille ostamaan pihvit ja lihat juhannuspäiväksi, mutta emme olisi ehtineet ruokakauppaan ellei Kampin K-Market olisi ollut kello 18 asti auki. Tietenkin, jos olismme heränneet hyvin varhain, kaikki olisi mennyt hienosti. Mutta Mikko tuli Brasiliasta edellisenä iltana ja on ihan sallittua että ensimmäisenä lomapäivänä nukkuu hieman pidempään.

Lentokentältä soitettiin että matkalle jäänyt kapsekki tulee 11-14 välillä. Yhtään tarkempaa aikaa ei osattu sanoa. On tosi harmillista päivystää kotona jonkun juhlan aattona, kun kaupat menee kiinni yhdeltä ja kun on sellainen huono tapa jättää kaikki viime tippaan. Kun Mikko jonotti Wotkinsin lihoja, minä sain silitettyä kaikki vaatteet ja pestyä pari koneellista uutta silitettävää. Kahdelta kapsekki tuli. Edes kulman taakse Siwaan en uskaltanut lähteä sitä ennen. Mikkohan on lähdössä huomenna purjehtimaan viikoksi ja olisi ollut tosi ankeata olla ilman vaihtovaatteita veneessä. On aika kylmäkin.

Joten juhannusaattona tuli pestyä pyykkiä ja silitettyä. On eksoottista tehdä tuollaisia kotitöitä kun Brasiliassa en tee palkkatyötä, enkä kotitöitä, en siivoa, silitä, jynssää jääkaappia enkä pese pyykkiä. Ja useimmiten syömmekin ulkona.

Nyt saan rautaisannoksen kaikesta elämän tarjoamasta raadollisuudesta kun tulin "lomalle" Suomeen. Tiesin toki itse etten tule lomalle, mutta kaikki ei sitä tiedä. Olen aivan läkähtynyt raadollisesta raadannasta. Terveyskeskuslääkärin työkään ei ole kuin pyörällä ajo - kun kerran on sen oppinut, sen osaa aina. Pyörät muuttuvat, mutta luulen että lääketiede kehittyy pyörääkin nopeammin.

Nyt hyppelehdin, ajatukset taitavat harhailla. Minun piti kirjoittaa juhannuksesta.

Pia ei jaksanut lähteä minnekään vaan jäi työpäivän jälkeen kotiin. Mikon kanssa lähdimme etsimään ravintolaa. Juhannuksen kunniaksi olisimme menneet Michelin-luokan ravintolaan tai muuhun tosi hyvätasoiseen paikkaan. Kuljimme kaupungilla ja olimme jo päätymässä Pizza Hut'iin. Onneksi Aleksilla Raffaello oli auki ja saimme kelvollista ruokaa. Ei siitä juhannustunnelma kattoon asti revennyt, mutta valinnanvaraa oli rajallisesti.

Sääliksi tuli turisteja jotka olivat tulleet ihastelemaan suomalaista keskikesän juhlaa: satoi kaatamalla, oli kylmä ja ravintolat kiinni. Matkaoppaita selaavia pieniä ryhmiä oli siellä täällä, kaikilla toppatakit päällä. Vain karaistuneet selviävät Suomessa.

Juhannusaaton ilta sujui rattoisasti kotona Töölössä televisiosta CSI:ta katsoen. Ihan samaa me tehdään Manauksessakin. Maailma on kovin pieni.