Kesälesken paratiisi?

Olen kaksi kuukautta kesäleskenä Manauksessa. On yleisesti tunnettua, että Manauksessa on paljon enemmän naisia kuin miehiä, etenkin nuoria naisia. Manauksen tytöt ovat kautta historian pitäneet hyvää huolta ulkomaalaisista miehistä. Pirkko tietää tämän kaiken, mutta piti silti vain huvittavana kun hän yritti soittaa minulle viime viikolla ja puhelimeen vastasi hyvin murteellista englantia puhuva nainen. Sen sijaan että olisi asiaankuuluvasti huolestunut tai jopa suuttunut. En ymmärrä. Luuleeko P tosiaan, että olen niin vanha, ettei tarvitse yhtään huolestua. On ottanut näköjään ihan tosissaan Aryn kertomukset siitä, että tehtaan tytöt ovat lääpällään Teemuun ja kuvittelee ettei minunlaisellani vaalealla, täkäläisittäin pitkällä miehellä muka olisi vientiä. Useimmilla ikäisilläni brassimiehillä näkyy olevan parikymppiset vaimot, joten en taatusti ole vielä vaarattomassa iässä.

Tämä tuli mieleen tänä iltana kun kävin pitkästä aikaa katsomassa Ponta Negran iltaelämää. Jo mennessäni ulos portista, oli sellainen tunne, että vartijat varmaan keskustelevat keskenään mihin mahdan olla menossa. En voisi kuvitellakaan tulevani kenenkään typykän kanssa vartijoiden ohi. Voisin tietysti salakuljettaa jonkun auton lattialle kyyristyneenä, mutta kun talo on täynnä valvontakameroita… Rantabulevardilla kävellessä taas joka toinen vastaantulija näytti epämääräisen tutulta. Tämä on pieni paikkakunta, tehtaalla on puolitoista tuhatta työntekijää, jotka kaikki tuntevat minut, mutta minä tunnen vain pienen osan. Tunnen olevani koko ajan tarkkailun alla, todennäköisesti olenkin melkein aina. Miten näissä olosuhteissa voisi hankkia itselleen tyttöystävän? Ehkä Pirkolla ei todellakaan ole syytä huoleen.