Työpaikkahaastattelussa

Kun tapasin paikallisen headhunterin ensimmäistä kertaa ja näytin CV:täni, Paulo piti minua välittömästi sopivana tyyppinä sairaalan hallintoon. Minusta minulla ei ole minkäänlaista pätevyyttä moiseen työhön, mutta en nyt ole varsinaisesti siinä tilanteessa että voisin valita työtäni, joten sanoin laimeasti Paulolle että se on varmaan mielenkiintoista.

En pysty kuvittelemaan ikävämpää työtä kuin byrokraattiset sairaalat jotka kärvistelevät niukkojen määrärahojen turvin, potilaat kuolevat, omaiset valittavat ja hoitajia on liian vähän eikä kenellekään makseta kunnon palkkaa. Ja kaikki tämä juristien ja lakien luvatussa maassa, Brasiliassa. USAn terveydenhuolon kohentaminen olisi lastenleikkiä tämän maan ongelmien rinnalla.

Toissapäivänä headhunter soitti ja kertoi että Santa Julian sairaalassa olisi työpaikkahaastattelu seuraavana aamuna kello 10 sairaalan johtajan luona.
- "Puhuuko kukaan siellä englantia?"
- "Ei."
- "Sehän on mielenkiintoista, tottakai, olen sairaalassa kello 10"

Vaikka olin täysin valmistautunut hoitamaan homman ontuvalla portugalillani, ilmoitin Arylle että voisimme pitää portugalintunnin työpaikkahaastattelun tiimoilta Santa Juliassa kello 10. Odotimme aikamme Dr. Edsonin puheille pääsyä ja kello 11 meidät ohjattiin neljänteen kerrokseen. Arya ei päästetty johtajalääkärin huoneeseen, minut istutettiin suuren pöydän päähän odottamaan haastattelua.

Edson saapui, tervehti - ja oli ensimmäinen tapaamani brasilialainen joka sanoi "hauska tutustua!" - ja istahti jättipöydän toiseen päähän. Pöytä oli niin suuri etten kuullut mitä Edson puhui. Vastailin ilmeisesti mitä sattui ja Edson ehkä arveli etten ymmärrä yhtään mitään, koska Ary tuotiin huoneeseen. Ary istahti muitta mutkitta Edsonin viereen ja kysyin saisinko tulla lähemmäksi niin minäkin kuulen mistä on puhe.

Edson oli urologi, ne on yleensä karuja ja suorapuheisia lääkäreitä. Tuijotti minua ja kysyi
- "Onko sinulla mitään kokemusta sairaalan hallinnosta?"
- "Ei..."
- "Miten aloittaisit työt?"
- "Tutustuisin sairaalaan, eri työntekijäryhmiin, miten sairaala toimii..."
- "Tässä sairaalassa on kuule sota meneillään. Kaikki valittavat, mikään ei toimi. Tänne tarvitaan joku jolla on paljon kokemusta. Kaikkein pahimpia ovat lääkärit - 60% lääkäreistä uskoo olevansa jumalia, 40% tietää olevansa jumalia. Niitä ei saa kuriin mitenkään. Täällä on sota."

Tiesin jo sairaalaan mennessä ettei homma ole minulle. Mutta oli mielenkiintoista olla työpaikkahaastattelussa ja Edson oli mukava urologi. Ary sai työtä Edsonin englanninopettajana, joten käynti oli todella kannattava.