Gauchon elämä on hienoa. Ei ylellistä, mutta mahtavaa. Etelä-Brasilian kivikkoiset vuoret, tiheät metsät ja laajat aukeat. Paljon karjaa. Vain hevosella voi liikkua. Maito ja liha liikkuu vapaasti omilla jaloillaan, veden saa vuoristopuroista, puista voi noukkia mehukkaat goiabat, karhunvatukat poimia hevosen selässä istuen. Maa antaa lähes kaiken mitä gaucho kaipaa ja loput saa lähimmästä kaupungista - siitä joka häviää kartalta kun yrittää katsoa Google-Map'istä sijaintia. Urubici. Kaupunki jossa on kaksi katua, ei yhtään kerrostaloa, valtava katolinen kirkko.
Jos saisin valita vuoriston tai viidakon - ottaisin vuoriston. Horisontti on hyvä nähdä, katsoa kauas. Korkealta näkee kaiken.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Rauhallisen näköisiä ratsuja näillä gauchoilla.
Lähetä kommentti