ÇA-IRA ja Amazonasin oopperajuhlat

En tiennyt että Roger Waters on tehnyt ÇA-IRA-nimisen oopperan jonka ensiesitys oli vuonna 2006. En tiennyt että Roger Waters on Pink Floyd-rockbändin jäsen ja tehnyt ilmeisen hyvää rock-musiikkia enkä itse asiassa tiedä yhtään Pink Floydin kappaletta. Tiedän että Pink Floyd liittyy jotenkin rock-musiikkiin ja voisi olla 70-luvulta.

Amazonasin oopperajuhlat ovat hyvin ennakkoluulottomat. Avajaisooppera oli tämän Roger Watersin ÇA-IRA. Itse Roger Waters lausui yleisön tervetulleeksi, portugaliksi. Mutkattomaan brasilialaiseen tapaan Manauksen media luonnehti seuraavan päivän lehdissä säveltäjä-suuruutta "Vapiseva Roger Waters luki kädet täristen portugalinkielisen puheensa".

Huolimatta rock-taustan omaavasta säveltäjästä, ooppera oli oikea ooppera, oikealle orkesterille sovitettu, vaikka musiikista löytyi rokkiin vivahtavaa helppoutta joka sopi meille. Pidimme siitä tosi paljon.

Viime vuodesta oppineena olimme tarkoituksella pukeutuneet ensi-iltaan intellektuellisti. Minulla oli mustat housut, musta bleiseri ja musta, rohkean avokaulainen pusero. Mikko pani paremmaksi pukeutumalla mustaan pukuun ja mustaan Rauli Badding-Somerjoki-t-paitaan. Mukana ollut Nipa Suomesta, HR-johtaja, pukeutui varsin tylsästi khakeihin ja pikkutakkiin.

Nipasta huolimatta media bongasi meidät heti sisään astuessa. Osasimme nyt sujuvasti kehua oopperajuhlia portugaliksi ja hymyilimme suvereenisti valokuvaajille. Olimme luultavasti julkkiksen näköisiä, koska lopulta kuvaajia oli lähes kymmenen. Oikeastaan hymy jo hyytyi siinä vaiheessa. Etenkin kun minulla on varsin näkyvät hammasraudat suussa.

Väliajalla paikallisen televisiokanavan toimittaja riensi luoksemme. Puhuimme hienosti portugalia kunnes meitä pyydettiin antamaan lausuntomme suoraan lähetykseen. Se on jo liikaa ja vaihdoimme englantiin. Uskomatonta kyllä, paikalliskanavan toimittajakunnassa oli yksi erinomaista englantia taitava, joka suostutteli meidät antamaan lausunnot englanniksi. Minusta ei ollut kameran eteen yksin, joten Mikko tuli Badding-paidassaan seisomaan viereeni kun kerroin kuinka uskomaton kontrasti tällainen upea oopperatapahtuma ja kaunis oopperatalo on sademetsän ja eristyneen kaupungin keskellä ja kuinka en ikinä ole kokenut mitään vastaavaa elämystä.

Samaan aikaan kun olimme Mikon kanssa suorassa lähetyksessä, Nipakin napattiin tv-kameran eteen kertomaan tulleensa Suomesta, ei nyt ihan oopperajuhlien takia, mutta ajoittaen työmatkansa siten että pääsi oopperaan. Kyllä Suomi on nyt puhuttu maailmankartalle! Ja Badding myös!

Ooppera kertoi Ranskan vallankumouksesta. Mukana oli suuri lapsikuoro, paikallisia Manauksen lapsia. Lapsista huomasi että kyseessä oli ensi-ilta, jännittivät ja tirskuivat keskenään vaikka olisi pitänyt esittää kärsivää kansaa tai olla hyvin vallankumouksellisen näköinen.

Seuraavana päivänä olimme ratsastamassa. Tuntiaan lopettava pikkutyttö ratsasti ohitsemme ja huikkasi "Karina, I saw you at the opera". Tyttö oli oopperan lapsikuorosta. Manauksen seurapiiri on kovin pieni.