torstai 2. lokakuuta 2008

Chennai Times? Letters from Bishop?

Tämän blogin tarina alkaa olla lopuillaan. Diário da Ponta Negra ei ole oikein luonteva blogin nimi sitten kun emme enää asu Ponta Negrassa. Emme ole vielä päättäneet noudatammeko vanhoja perinteitä, näitä kaupunkien tai kaupunginosien mukaan nimettyjähän on ollut: Villanova Inquirer, Wynnewood Times, Bala Cynwyd Times, Niittykummun Pika-Sanomat ja Noticiário de Manaus ennen nykyistä Diário da Ponta Negraa.

Tuleva kaupunkimme on Chennai ja kaupunginosa on Bishop Garden. The Times of Chennai saattaa jo olla käytössä. Letters form Bishop taas voisi houkutella vääriä lukijoita.

Toistaiseksi asun kuitenkin vielä Raintree-hotellissa, enkä aio perustaa väliaikaista blogia Raintree Leaves.

Tulin sunnuntaina ja olen ollut kolme päivää tutustumassa tulevaan työpaikkaan. Pirkon antamana erityistehtävänä minulla oli raportoida miten naiset pukeutuvat töissä.

Operaattoritytöt pukeutuvat näin ihan tavallisena arkipäivänä


Chennai on näyttänyt parhaat puolensa näinä parina päivänä. Sää on ollut varsin miellyttävä, aurinkoista, ei kovin kosteaa eikä liian kuumaa. Syysmonsuunin pitäisi alkaa näinä päivinä, silloin en olisi varmaan yhtä positiivisella mielellä.

Chennai on aika erilainen Manaukseen verrattuna:

Ollaan pohjoisella pallonpuoliskolla - täytyy tottua väärään suuntaan kääntävään coriolis-voimaan. Ollaan tuhat kilometriä kauempana päiväntasaajasta - vuodenajat tuntuvat täällä, talvi on lämmin ja kesä lämpimämpi; Manauksessa eroa ei ole.

Intiassa on 1.1 miljardia asukasta (2.3 kertaa EU:n asukasmäärä) maassa, joka on pinta-alaltaan 75% EU:sta. Yleensä joka paikassa on ihmisiä, mutta sitäkin tulee helposti liioitelluksi.

Ei kuitenkaan aina ja joka paikassa. Tämä on yksi Chennain pääkaduista vapaapäivänä.

Puut varjostavat kaikkialla, mikä onkin tarpeen kun niin monet ihmiset viettävät kaiken aikansa kaduilla

Manaukseen verrattuna tämä on oikea suurkaupunki . Yksi esimerkki: olen ollut täällä neljä iltaa ja syönyt kiinalaisessa-, thaimaalaisessa-, mongolialaisessa ja espanjalaisessa ravintolassa. Mitään noista ei löydy Manauksesta, tuskin edes Sao Paulosta.

Tällaisia viehättäviä kuppiloita on turha etsiä Manauksesta


Tuleva kotikatumme, Bishop Garden

Kotitalomme portti

... ja itse talo

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikä miehillä näy farkkuja vaan suorat housut ja kauluspaita.
Pukeutuminen on monessa paikassa otettava huomioon. /Mii

Ukki kirjoitti...

Eksoottisen näköistä, tulee siirtomaa-ajan oloista kertovat filmit mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa herttaisen näköinen kotitalo eikä varmaan tyhmä tuo piispallinen katukaan!

Unknown kirjoitti...

olivatko suorahousuiset kaverit duunareita? miten sun oletetaan pukeutuvan? pitääkö olla täysi musta puku, tai jotain vieläkin formaalimpaa, ettei muut pilkkaa?

Mikko kirjoitti...

Tällä alalla on niin vähän miespuolisia operaattoreita, että arvelen noiden olevan toimihenkilöitä. Heillä on tosiaan lähes järjestään suorat housut ja kauluspaita. Minulle riittää samantyyppinen pukeutuminen, länkkärille kelpaa varmaan khakitkin. Mutta kyllä täällä varmaan tulee puvullekin käyttöä, toisin kuin Manauksessa.

Anonyymi kirjoitti...

Oleskellessani Intiassa hämmästelin sitä, että jopa pikkupojat pukeutuivat suoriin housuhin (farkkuja ei juurikaan näkynyt muilla kuin turisteilla).
Naisilla olkapäät ja sääret oli aina peitetty. Turisteilla se juuri ja juuri menetteli mutta paikallisilla ulkomaalaisilla sitä ei hyväksytty. Maassa maan tavalla. ;-)/ Mii