Olen Suomen syksyssä. On vielä ihana ruska ja aurinko on paistanut monena päivänä niin että keltaisen eri sävyt ovat silmiä häikäisten loistaneet ulkona.
Sisälle tuo loiste ei yllä, ainakaan töölöläiseen kerrostaloon jota varjostaa toiset töölöläiset kerrostalot. Kesällä kun kalustimme asuntomme, oli valoisaa sisälläkin eikä lamppuja juuri laitettu. Nyt sen huomasi.
Kävin vanhojen tavaroiden liikkeessä ja ostin kaksi talon 30-lukuiseen tyyliin sopivaa lamppua. Keittiöön oli odottamassa kesällä hankittu Anttilan halpalamppu. Oli jäänyt laittamatta kun katossa oli hankala sokeripala. Pelkään sähköä koska en ymmärrä sitä. Sähkö liikkuu näkymättömästi ja on vaarallista ja aiheuttaa oikosulkuja ja tulipaloja ja kuolemia. En siis asenna lamppuja tai koske kattojen sokeripaloihin.
Mutta valoa tarvittiin ja oli ne lamputkin hankittuna. Seuraava toimenpide oli tikkaiden hankinta. Sellaiset jotka voi laittaa keskelle huonetta seisomaan ja kiivetä asentamaan lamppuja kolmen metrin korkuiseen asuntoon. En löytänyt tikkaita, mutta tarvitsen valoa.
Raahasin sohvapöydän sokeripalojen alle, laitoin korkean keittiöjakkaran pöydän päälle, suljin sähkön pääkatkaisimen ja kiipesin ruuvimeisselin ja lampun kanssa jakkaralle. Korkealla huimasi. Mutta katso, valkeus tuli!
Ei ole helpompaa asiaa kuin lampun asentaminen kattoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan hupsu tyttö - olisihan perheessäsi pitkiä poikia estämään tuollaista - puuttuu vaan, että putoat pöydiltä ja menet palasiksi!
(Se edellinen "anonyymi" olin muuten minä - en tiedä mikä tuli)
Vintillä olisi kyllä ollut ihan kunnon tikkaatkin. /M
Lähetä kommentti