... istua parvekkeella katsomassa kun koko taivas salamoi? Voinko nauttia sateesta ja ukkosesta istuen nojatuolissani shortseissa ja t-paidassa? Voinko tuijottaa tähtitaivasta Etelän Ristiä etsien? Voinko enää nojata parvekkeen kaiteeseen ja katsoa Rio Negron mustaa vettä? Voinko olla ilman naapuritalon grillijuhlia ja nuorten jalkapalloa? Voinko olla ilman forro-musiikkia? Voinko olla ilman ohi rämiseviä busseja täynnä hilpeitä brasilialaisia?
Voinko luopua Amazonista ja sademetsästä?
Manauksen vuosijuhlan huipennuksena oli ukkosmyrsky. Niitä on usein ja ne menevät pian ohi, mutta kansa siirtyi rantabulevardilta kuivempiin paikkoihin. Täydet bussit vievät juhlijat kaupunkiin, pysäköityjä autoja on enää muutama. Naapuritalon kekkerit jatkuvat grillikatoksessa. Minä istun parvekkeella sadetta ja salamointia ihaillen. Musiikkia ei kuulu, se tuntuu omituiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Varmasti tulee ikävä monia asioita Manauksessa. Meillä ei ole Chennaissa parveketta, jolta katsoa paljon mitään, eikä etenkään Rio Negron lähes rannatonta ulappaa, ei remuavia brasseja, ei jalkapalloa pelaavia lapsia ja aikuisia. Mutta ukonilmoja näkee maanpinnan tasoltakin. /M
Lähetä kommentti