Voi luoja kun oli eilen väsynyt. Nukuin koneessa melkein koko ajan, mutta silti olin täysin uupunut kotiin tullessa. Otin Manauksen kentältä hienon taksin, sellaisen ei-ihan-virallisen, ja kuski ehti kymmenen minuutin matkalla vielä puuttua puhumani portugalin kielioppivirheisiin ja sanojen painotuksiin. Kun vaivoin sain muistettua talomme nimenkään.
Vartija portilla oli huikean iloinen Dona Karinan saapuessa. Sitä vilkutusta ja huudahtelua! Yritin nyt edes hymyillä aurinkoisesti vastaan. Sanoin "Boa tarde" - iltapäivää - vaikka olikin vasta aamupäivä. Ajantaju petti, mielestäni oli yö, vaikka aurinko paistoi.
Raahauduin kuumaan ummehtuneeseen kotiin, ikkunat ja parveke auki ja sen jälkeen kiinni ja ilmastointia päälle. Jääkaappi on ihan tyhjä. Pakko mennä kauppaan.
Menin ostariin ja söin siellä, laahauduin Carrefour'iin ruokaostoksille, muttei tehnyt mitään mieli. Muuta kuin nukkua. Kello oli kolme iltapäivällä.
Tiesin että olisi parasta mennä ulos reippaalle kävelylle ja sen jälkeen kuntosaliin, mutta jalat ei tuntuneet kantavan. Join tuoremehua ja katsoin telkkaria, mutta seitsemältä menin nukkumaan. Väsytti niin että teki kipeää.
Aamulla heräsin virkeänä. Valmiina hammaslääkärin hoitoon kello 9.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tervetuloa kotiin. /M
Lähetä kommentti