... ihan laimeasti meille. Odotimme koko eilisen illan niitä Bed&Breakfastin huoneessamme. Emme uskaltaneet lähteä edes illalliselle vaikka oli kamala nälkä. Mikko kävi ostamassa pähkinöitä kaupasta ettemme olisi ihan nääntyneet, minä jatkoin Ronin, vuokraisäntämme, puhelimen vieressä istumista. Copa Airlinesin tavaroidenkuljettaja ei nimittäin osaa soittaa kansainväliseen puhelimeen joten suomalainen kännykkä on siten ihan turha. Olimme sidottuja Ronin lankapuhelimeen.
Pähkinäillallisen jälkeen Mikko vei puhelimen puolilta öin paikalleen ja kompastui matkalaukkuihimme. Copan kuski ei ollut edes soittanut koska tunsi jo tien meille. Ron luuli että me oltiin illallisella ja oli kuitannut laukkumme.
Herra Mirandasta en tiedä mitään. Tutkittuamme hänen laukkunsa sisällön annoimme sen Copalle. Pidimme mieluummin omat tavaramme.
2 kommenttia:
Onneksi olkoon!
Samoin täältä! Tämän loputtoman ja lohduttoman sadepäivän ainoa hauska asia!
Lähetä kommentti