King of Prussian ostoskeskus oli keitaani. Kuuden Amerikanvuoden aikana menin sinne aina kun tunsin itseni yksinäiseksi, eristetyksi, surulliseksi tai halusin vain katsella ihmisiä. Ja tietenkin jos piti shoppailla.Ostoskeskus on yksi USAn suurimmista, yli 400 myymälää, ravintoloita, kahviloita ja pikaruokapaikkoja. King of Prussia on pennsylvanialainen kaupunki, niin outo nimi kuin se onkin. Ja koska ostoskeskus on tuossa kaupungissa, ostarin nimi on erikoinen King of Prussia Mall. Kuninkaallisia ei ole mailla halmeilla eikä ole koskaan ollutkaan.
Eilen lainasin Pertin autoa ja ajoin yksin illaksi King of Prussiaan katsomaan ihmisiä. Vietin siellä neljä tuntia, ehdin katsoa kaupatkin.
Jokin on muuttunut. Paikka ei ollut minun. Ei se ollut uusien kauppojen syytä eikä se että Strawbridge's tavaratalo on yhdistetty Macy's-tavarataloon eikä sekään että Eastern Mountain Sports-kauppaa ei enää ollut tai että Lord & Taylor-tavaratalo on nostanut tasoaan lähes Bloomingdalesiksi.
Mikko arveli ajan kultaavan muistot. Ihan kuten lapsena kesällä paistoi aina aurinko ja takapiha oli ääretön ja aikuiset tiesivät kaiken.
Luulen että Mikko on väärässä. Luulen että tiedän oikean syyn.
En tarvitse King of Prussiaa ihmisten katsomiseen. Minulla on nyt uusia paikkoja joissa näen millaisia ihmisiä ympärilläni on, mitä he tekevät, miten perheet liikkuvat, miten lapset käyttäytyvät, miten nuoret pukeutuvat ja miten puhuvat. Manauksen Millenium tai Amazonas Shopping ovat nyt minun King of Prussiani.
2 kommenttia:
Tuntuu kuin hiljalleen on kypsymässä jonkinlainen maailmankiertäjän tunnustuskirja.
Joo, taitaa olla enemmän henkilökohtainen vire näissä kirjoitelmissa./P
Lähetä kommentti