... ja samassa hotellissa jo kolmatta kertaa saman loman aikana! Osasimme jo pyytää tupakoimattomien uusittua huonetta. Gillbergit ovat aina saaneet meitä paremman huoneen. Kun saimme uusitun huoneen, se haisi tupakalle. Kun saimme samanlaiset huoneet, Gillbergien ikkuna avautui idylliselle sisäpihalle, me katsoimme paloportaita. Kun meillä oli nuhruinen pieni huone, Gillbergeillä oli sviitti. Sinänsä reilua, Arja oli toiminut matkanjärjestäjänä ja onnistunut hommassa hyvin. Matkamme oli loistava.
Kahden viikon aikana näimme Ecuadorin niin tarkkaan kuin turisti luultavasti voi koskaan maan kokea. Kaikki toimi hienosti. Ainoat kommellukset ja yllätykset olivat Mikon ja minun järjestämiä möhläyksiä, jotka lisäjännityksinä oikeastaan kohottivat tunnelmaa. Emme kertaakaan riidelleet, emmekä kyllästyneet toistemme seuraan. Oman ajan hakeminenkaan ei ollut vaikeata.
Ecuador on kivan pieni maa, suunnilleen Suomen kokoinen. 13 miljoonaa asukasta. Etelä-Amerikkalaiseen tapaan muutama prosentti kansasta on upporikkaita, keskiluokkaa on tuskin lainkaan, köyhiä paljon. Ihmiset vaikuttavat silti onnellisilta emmekä nähneet suuria slummeja. Suurin kaupunki on etelän satamakaupunki Guayaquil, jonka ilmasto on kostean trooppinen. Suurin osa ecuadorilaisista asuu kuitenkin vuoristossa - Quitossa ja Andeilla, paikoissa joissa mekin vaelsimme. Ecuadorin Amazon-seutu on hyvin harvaan asuttua.
Kielikään ei ollut ongelma. Ontuva portugalimme auttoi paljon, vaikka espanjankieliset eivät portugalia ymmärräkään. Omituista on että me ymmärrämme melko hyvin espanjaa. Hieman kuten suomen ja viron kielet. Virolaiset ymmärtävät suomea jonkin verran, suomalaiset eivät viroa.
Hasta la vista, Ecuador! Nähdään taas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti