Oi ihana Panama

Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri asuvat joen lähellä. Eräänä päivänä joki kuljettaa mukanaan banaanilaatikkoa, joka on kotoisin paikasta nimeltä PA-NA-MA. Banaanintuoksuisesta paikasta nimeltä Panama tulee Pikku Karhun ja Pikku Tiikerin unelmien maa, ja sinne heidän on päästävä.

Kyllä vain, asumme aivan joen lähellä. Mutta asumme joen varrella paikassa jossa on banaanintuoksua ja banaania enemmän kuin tarpeeksi. Janoschin Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri ovat seikkailleet blogissani viime aikoina, jo silloin kun emme vielä tienneet että lähdemme Panamaan.

Oikeastaan Manauksesta katsottuna Panama ei ole ihmeellinen paikka. On pakko kiepata Panaman kautta jos haluaa Andien toiselle puolelle Etelä-Amerikkaa. Olemme matkalla Equadoriin ja Galapagos-saarille ja Panama on looginen koneenvaihtopaikka, kuten Kööpenhamina Helsingistä lentäessä. Ja koska tapaamme Arjan ja Jarmon vasta muutaman päivän päästä Quitossa, voimme viettää kolme laiskaa Panama-päivää sitä odotellessa.

Panamassa on hauskaa. Raukean laiskaa. Asumme keskustassa kasinoiden lähellä, ravintoloiden vieressä yksityiskodissa, Bed&Breakfastissa. Olemme toista vuorokautta ilman matkatavaroita, ulkona on hiostavan kuumaa, vaatteet liimautuvat ihoon. Samat farkut ja sama t-paita toista päivää. Tai tulihan kapsekki... olimme illallisella sveitsiläisessä ravintolassa ja takaisin tullessamme ovellamme oli pieni matkalaukku joka ei muistuttanut meidän kummankaan kadonnutta laukkua. Nimikään ei täsmännyt - joku Miranda. Jos Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri näkivät vaivaa päästäkseen unelmiensa maahan Panamaan, niin kyllä meidän matkalaukutkin ponnistelevat Panamaan löytääkseen.

Mikko tuli Suomesta Pariisin kautta Miamiin, jonne minä tulin suoralla lennolla Philadelphiasta. Pariisin kone oli myöhässä ja Mikon laukku jäi Pariisiin. Philadelphiassa kone oli rikki ja American Airlines haki ehjän Etelä-Carolinasta. Varattu kuuden tunnin koneen vaihtoaika Miamissa riitti täpärästi siten että Mikko oli hoitanut boarding passin etukäteen Copa Airlinesin tiskillä ja vitkutteli koneeseen menoa portilla niin että henkilökunta hermostui samalla kun minä juoksin terminaalista toisee hakemaan lippuni ja olin turvatarkastuksessa samaan aikaan kuin koneen piti lähteä, riisuin ennätysvauhtia kenkäni, koruni ja vyöni, kaivoin laukustani tietokoneen ja MiniGrip-pussiin tungetut nesteet - siis hammastahna ja kosteusvoide - ja jatkoin juoksua lenkkarien nauhat auki suoraan koneeseen.

Kapsekki jäi Miamiin.

Oi ihana Panama. Tänään olimme Panaman kanavalla ja huomenna ostamme Panama-hatun. Olemme lomalla.