sunnuntai 3. helmikuuta 2008
Toiselle puolelle maapalloa
Tammikuu on Brasilian kesälomakuukausi joka päättyy helmikuun alun nelipäiväisiin karnevaaleihin. Lomakausi on kuin heinäkuu Suomessa. Kaikki ovat lomalla, on hiljaista, kaikki työhön liittyvä mikä on mahdollista siirtää, siirretään karnevaalien jälkeen.
Mikko lähti työmatkalle Kiinaan ja minä satunnaisena matkaajana ex tempore mukaan. Tuosta noin vain toiselle puolelle maapalloa. Oli se aika omituinen tunne.
Siitä lähtien kun tulimme Kiinaan, maa on kärsinyt vuosisadan lumimyrskyistä ja tappavasta kylmyydestä. Muuten tämä ei olisi ollut niin katastrofaalista, mutta nyt vietetään kiinalaisen vuoden suurinta juhlaa, Uutta Vuotta, jolloin jokainen yrittää päästä perheensä luokse. Useimmille tämä on vuoden ainoa loma jolloin voi tavata tuhansien kilometrien päässä olevan perheen, joten matkustamisinto on helppo ymmärtää.
Koska olimme Etelä-Kiinassa, emme nähneet lunta, ainoastaan alueelle epätavallista kylmyyttä. Hotellin vastaanoton porukka oli ulstereissa, ravintoloissa istuttiin toppatakit päällä. Manauksesta tuodut homeenhajuiset nahkatakkimme olivat vähintään tarpeellisia ja hajukin on melkein haihtunut.
Mikko oli töissä, tehtaalla ja kokouksissa. Minä tapasin paikallisia suomalaisrouvia ja ihmettelin kaupungin laajaa ulkomaalaisyhteisöä. Schenzhen on tunnin lauttamatkan päässä Hongkongista, parissakymmenessä vuodessa kalastajakylästä valtavaksi elektroniikkateollisuuskaupungiksi kehittynyt. Schenzhen ei ole erityisen idyllinen, mutta meren rannalla, joen varressa,vihreiden kukkuloiden ympäröimänä kaupunki on kauniilla paikalla.
Macaon kuuluisimman katedraalin portaat ja turisti värjöttelemässä sateensuojan alla
Ehdimme tehdä päivämatkan Macaon saarelle ja huomasimme että vaikka se on virallisesti kaksikielinen - portugali ja kiina - kukaan ei osaa portugalia. Portugalin siirtomaassa kiinalaisilta ei vaadittu kaksikielisyyttä. Turhaan yritimme hienostella portugalin taidoillamme, saimme vain yrmeitä mulkaisuja. Englantia sen sijaan osaavat melkein kaikki. Macao oli todella viehättävä, eurooppalaistyyppinen pieni saari kapeine kujineen, kirkkoineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Ja oli siinä Amerikkaakin... toiselle pienelle saarelle on rakennettu Las Vegas. Macaossa on Aasian kasinot ja kiinalaiset rakastavat uhkapelejä.
Kotimatka on alkanut, olemme Hongkongissa. Kahden vuorokauden kuluttua olemme jo kotona. Tai... kaksi ja puoli vuorokautta, onhan tässä 12 tunnin aikaero jolla lyhennämme matkaa. Manauksesta on pitkä matka joka paikkaan ja joka paikasta on pitkä matka Manaukseen.
Mutta iloksemme Kiinan liikenne, lumi- ja pakkasongelmat alkavat hiljalleen hellittää heti kun lähdemme maasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olin luullut, että Macao on vain romaaneisa esiintyvä pelihelvetti -ihan niinkuin tämänpäivän Husiksen mukaan melkein 1/4 briteistä luulee, että W Churchill ja Florence Nightingale ovat myytti-olentoja - Sherlock Holmes sensijaan oikea!
Lähetä kommentti