Erinvelton, siis se kaveri joka hoitaa maahanmuuttoasioita, on hoidellut sujuvasti aikaisempienkin suomalaisten asioita. Wartsilan pojat olivat hänen asiakkaitaan.
Minun autoni nähtyäni Erinvelton varovasti kysyi ostinko auton mahdollisesti Wartsilan kavereilta.
- "Kyllä vain, sain hyvään kaverihintaan!"
- "Taidan tietää tämän auton, itse asiassa kruisailin sillä aika tavalla kaverin kanssa joka sitä aikaisemmin ajoi. Hullu kaveri. Ajoi kuin hullu. En ehkä olisi ostanut tätä autoa. Ja sitten..."
- "Niin, joo, tässä autossa oli outo ja inhottava haju, mutta olen päässyt siitä eroon. Nyt tämä on hyvä auto!"
Erinvelton on aika nuori kaveri, hieman sliipatun oloinen valkoisessa paidassaan ja mustissa prässihousuissaan. Hyvin kohtelias vanhemmalle rouvalle. Avasin auton oven osoittaakseni ettei autossa enää haise. Hyvin varovasti Erinvelton kurkisti autoon ja nuuhkaisi hiukan. Ei haissut, oli se myönnettävä.
Sen enempää Erinvelton ei kyllä valoittanut Fordzshi Focusini historiaa. Ehkä niin on hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti