Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista portugalintunneistani!
UFAM ei ole pelkästään Amazonasin osavaltion vanhin yliopisto, vaan koko Brasilian vanhin. Silti se viettää 100-vuotisjuhliaan vasta vuoden kuluttua. UFAM perustettiin 1909 kumibuumin aikaan, samaan aikaan jolloin Manaus oli rikkaimmillaan, aikana jolloin kumiparonit lähettivät pyykkinsä Eurooppaan pestäväksi koska Amazonin vesi on mudan väristä ja Rio Negron mustaa kuin vesi suon silmäkkeessä, jolloin Manaus oli Brasilian ainoa kaupunki jossa oli sähkö, jolloin Teatro Amazonasiin virtasi kansainvälisiä esiintyjiä, jolloin luonnollinen paikka yliopistolle oli maan vaurain kaupunki.
Kumipuukausi kesti vain 30 vuotta, 1890-1920. Manauksen yliopisto ei kuollut, mutta kutistui. Kuvaavaa Brasilialle, ainoaksi tiedekunnaksi jäi juridiikka. Ja lain voimalla alkoi uusi nousukin - valtion hallinnoima 1962 Amazonasin yliopisto, UFAM.
Yliopisto on tarkoituksella keskellä viidakkoa. Valtatieltä poikkeavan, yliopistoon vievän tien varressa ei ole yhtään rakennusta ennenkuin yhtäkkiä eteen avautuu kampus. Kampuksella ei asuta, siellä on vain luentosalit ja tutkimusyksiköt. Nykyiset rakennukset näyttävät olevan 70-luvulta, ilman suurempia kunnostuksia. Mikään ei ole uutta ja kiiltävää. Viidakon kosteus näkyy vihreänä homeena talojen seinissä ja laatoitetuilla ulkokäytävillä. Sisätilojakaan ei voi kuvata raikkaiksi seinillä hurisevista ilmastointilaitteista huolimatta.
UFAM on ehdottomasti hyvä yliopisto Brasiliassa ja sinne on vaikea päästä opiskelemaan. Opiskelijoita on 20,000 ja opettajia 766. Ainakin nettisivujen mukaan.
Ympäristötieteen laitokselle viidakon keskellä oleminen on mainio asia. Ary on hyvä puhumaan itsensä eri paikkoihin ja kun nyt pystyimme esittelemään amazonilaisesta eläinkannasta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneen kanadalaisen ympäristötieteiden opiskelijamme, meille avautui ovet helposti.
Englantia puhuva ystävällinen yliopiston opettaja, joka oli erikoistunut pienten kalojen tutkimukseen, esitteli meille yhden laboratorion. Ikkunan vieressä oli terraario jossa asusti pieniä kaimaaneja, amazonilaisia alligaattoreita. Suuret kaimaanit ovat kolmimetrisiä, onneksi sellainen oli vain täytettynä. Pialta tietenkin kysyttiin mistä eläimistä hän on erityisesti kiinnostunut - "hevosista..." oli hieman outo vastaus tuossa ympäristössä. Kukaanhan kun ei ole edes kuullut tutkimuksen kohteena olevista otuksista. Jotkut mikroskopoivat hyttysiä, toiset ruokkivat kaloja.
Meidän iloksemme boalle syötettiin elävä valkoinen hiiri. Sitä ennen olimme pitäneet boaa kädessämme...
15-vuotias kolmisormilaiskiainen oli laboratorion lemmikki. Se oli asunut siellä aina. Se oli todella laiska.
Seurasimme apinatutkijaa ulos tutkimusalueelle. Näimme maailman pienimmän apinan joka ei tosin luontaisesti asu Brasiliassa vaan Etelä-Amerikan länsiosissa. Apina oli otettu salakuljetettajien hallusta yliopistoon turvaan. Tutkimusalueella elää paljon eläimiä, puolivilleinä, siten kesyinä että ovat tottuneet hakemaan niille jätetyn ruoan tietystä paikasta. Vaikka aurinko paistoi, viidakko oli pimeä ja kostea. Ja yliopisto oli 20 metrin päässä.
UFAM ei ole pelkästään Amazonasin osavaltion vanhin yliopisto, vaan koko Brasilian vanhin. Silti se viettää 100-vuotisjuhliaan vasta vuoden kuluttua. UFAM perustettiin 1909 kumibuumin aikaan, samaan aikaan jolloin Manaus oli rikkaimmillaan, aikana jolloin kumiparonit lähettivät pyykkinsä Eurooppaan pestäväksi koska Amazonin vesi on mudan väristä ja Rio Negron mustaa kuin vesi suon silmäkkeessä, jolloin Manaus oli Brasilian ainoa kaupunki jossa oli sähkö, jolloin Teatro Amazonasiin virtasi kansainvälisiä esiintyjiä, jolloin luonnollinen paikka yliopistolle oli maan vaurain kaupunki.
Kumipuukausi kesti vain 30 vuotta, 1890-1920. Manauksen yliopisto ei kuollut, mutta kutistui. Kuvaavaa Brasilialle, ainoaksi tiedekunnaksi jäi juridiikka. Ja lain voimalla alkoi uusi nousukin - valtion hallinnoima 1962 Amazonasin yliopisto, UFAM.
Yliopisto on tarkoituksella keskellä viidakkoa. Valtatieltä poikkeavan, yliopistoon vievän tien varressa ei ole yhtään rakennusta ennenkuin yhtäkkiä eteen avautuu kampus. Kampuksella ei asuta, siellä on vain luentosalit ja tutkimusyksiköt. Nykyiset rakennukset näyttävät olevan 70-luvulta, ilman suurempia kunnostuksia. Mikään ei ole uutta ja kiiltävää. Viidakon kosteus näkyy vihreänä homeena talojen seinissä ja laatoitetuilla ulkokäytävillä. Sisätilojakaan ei voi kuvata raikkaiksi seinillä hurisevista ilmastointilaitteista huolimatta.
UFAM on ehdottomasti hyvä yliopisto Brasiliassa ja sinne on vaikea päästä opiskelemaan. Opiskelijoita on 20,000 ja opettajia 766. Ainakin nettisivujen mukaan.
Ympäristötieteen laitokselle viidakon keskellä oleminen on mainio asia. Ary on hyvä puhumaan itsensä eri paikkoihin ja kun nyt pystyimme esittelemään amazonilaisesta eläinkannasta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneen kanadalaisen ympäristötieteiden opiskelijamme, meille avautui ovet helposti.
Englantia puhuva ystävällinen yliopiston opettaja, joka oli erikoistunut pienten kalojen tutkimukseen, esitteli meille yhden laboratorion. Ikkunan vieressä oli terraario jossa asusti pieniä kaimaaneja, amazonilaisia alligaattoreita. Suuret kaimaanit ovat kolmimetrisiä, onneksi sellainen oli vain täytettynä. Pialta tietenkin kysyttiin mistä eläimistä hän on erityisesti kiinnostunut - "hevosista..." oli hieman outo vastaus tuossa ympäristössä. Kukaanhan kun ei ole edes kuullut tutkimuksen kohteena olevista otuksista. Jotkut mikroskopoivat hyttysiä, toiset ruokkivat kaloja.
Meidän iloksemme boalle syötettiin elävä valkoinen hiiri. Sitä ennen olimme pitäneet boaa kädessämme...15-vuotias kolmisormilaiskiainen oli laboratorion lemmikki. Se oli asunut siellä aina. Se oli todella laiska.
Seurasimme apinatutkijaa ulos tutkimusalueelle. Näimme maailman pienimmän apinan joka ei tosin luontaisesti asu Brasiliassa vaan Etelä-Amerikan länsiosissa. Apina oli otettu salakuljetettajien hallusta yliopistoon turvaan. Tutkimusalueella elää paljon eläimiä, puolivilleinä, siten kesyinä että ovat tottuneet hakemaan niille jätetyn ruoan tietystä paikasta. Vaikka aurinko paistoi, viidakko oli pimeä ja kostea. Ja yliopisto oli 20 metrin päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti