Ajokortti

Ajokortti on ollut täällä yksi monista pienistä ongelmista. Siis hankkiako paikallinen kortti vai ei. Joissain firmoissa ulkomaalaiset eivät aja ollenkaan autoa, osa ajaa firman autoa, me ollaan jopa ostettu auto. Käytämme suomalaista ajokorttia notarisoidun portugalinkielisen käännöksen kanssa. Saamamme tiedon mukaan näin voimme ajella vuoden verran.

Firmasta kerättiin nyt viisi suomalaista samaan syssyyn hakemaan ajokorttia. Markku on jo vanha manauslainen, vaimokin täältä kotoisin. Teemu ja Kirsi muuttivat hieman Mikon jälkeen ja minä olen se tuore tapaus.

Virastoissa on aina hirveä jono. Jonotus on kuitenkin demokraattista jonotusnumeroiden mukaan. Erisvelton - kaveri joka edustaa firmaa joka hoitaa maahanmuuttoasioita - meni aamulla kuudelta jonottamaan jonotusnumerot meille ja me menimme kymmeneltä liikennevirastoon kun asiointivuoromme alkoi lähestyä. Erisvelton puhuu englantia ja valoitti prosessia parhaansa mukaan, mutta käytännössä olemme ikäänkuin paketteja joita siirretään paikasta toiseen ja lätkäisemme allekirjoituksemme käskettyyn kohtaan. Ja toivomme kaiken järjestyvän.

Asiointi sujui hyvin. meillä oli mukana pino notarisoituja papereita, erilaisia kopioita erilaisista dokumenteista. Pieni takapakki oli kun tietokone paljasti minulla olevan liikennerikkomuksia - ne ylinopeusssakot.

- "Hullua! Sakot vaikkei ole ajokorttia?" ihmetteli virkailija.

Arvelin joutuvani raudoissa suoraan pois maasta, mutta asia tulkittiin lyöntivirheeksi tietokoneessa, joten selvisin ainakin toistaiseksi.

Valokuvat otettiin ja kortit ovat sitä myöden selvät. Tosin ennenkuin kortit ovat lompakossa, joudumme käymään viikon teoriakurssin, 15 tuntia. Tenttiä ei ole, osallistumispakko on.
- "Ottakaa iPodit mukaan niin voitte kuunnella musiikkia kurssin ajan", evästi avulias Erisvelton.

Niin, ja tietenkin lääkärintarkistus ja psykologinen testi. Demokratian ja tasapuolisuuden tai mikä lienee taustalla - kukaan ei osannut selittää - kullekin ajokortin hakijalle arvotaan klinikka minne mennä testeihin ja tutkimuksiin. Jouduimme kaikki viisi eri klinikkaan. Mikon ja minun klinikat olivat vierekkäin, joten Erisvelton meni Mikon tulkiksi ja minä lähdin kokeilemaan yksin onneani.

Hieman mietitytti kun saimme kuulla tutkimusten kestävän kaksi tuntia.

Näkö- ja kuulokoe meni hyvin. Verenpainekin katsottiin normaaliksi. Sitten se psykologinen osuus. Erilaisia kuvioita, monivalintoja, viivojen piirtämistä, numeroiden etsimistä. Huhhuh. Testiperfektionisti-Mikko jämähti testeihin, mutta toisaalta aikaa vei myös se että Erisvelton oli koko ajan tulkkaamassa. Ja Mikko kuuli kuinka joku poistui murheellisena klinikasta kun ei ollut selvittänyt psykologista osuutta, mikä ei erityisesti rauhoittanut Mikkoa. Minä sain olla rauhassa viivojeni ja kuvieni kanssa.

Emme saaneet edes tietää tuloksiamme, paitsi että olemme selvinneet ajokortin hankinnassa toistaiseksi suunnitelman mukaisesti. Aloitamme teoriakurssin viitenä arki-ilta kello 19-21 maaliskuun alussa. Sen jälkeen, toivon mukaan, meillä on brasilialaiset ajokortit.