torstai 18. lokakuuta 2007

Jalkapallo

Nyt ei mene hyvin. Minä kirjoittamassa urheilusta. Vaikka kesän 1974 vietinkin television ääressä Somerniemen naapureiden luona todistamassa Saksan etenemistä jalkapallon maailmanmestaruuteen, se ei tee minusta asiantuntijaa. Kohta mestaruuden jälkeen heitin Hesarista leikatut Gerd Müllerin kuvat päiväkirjan välistä roskiin enkä sen jälkeen ole ollut pelistä kiinnostunut.

Ajattelin ettei Gerd Müllerin voittanutta ole. Neljällätoista maalillaan Gerd oli kaikkien aikojen MM-kisojen maalikuningas, kunnes vuonna 2006 Brasilian Ronaldo teki viisitoista maalia. On kohtalon ivaa, että asun nyt Brasiliassa.

Missään ei pelata jalkapalloa niin järjettömän paljon kuin Brasiliassa. Rio de Janeirossa on maailman suurin jalkapalloareena, Maracanã-stadion. Brasilialaiset ovat maailman fanaattisimpia jalkapallofaneja.

Eivätkä brasilialaiset jalkapalloa keksineet vaan englantilaiset. Ja se oli englantilainen Charles Miller, tosin Brasiliassa syntynyt, joka vuonna 1894 toi Brasiliaan ensimmäisen jalkapallon ja jalkapallovarusteet palatessaan Englannista opiskelemasta. Ensimmäisen virallisen jalkapallo-ottelun jälkeen samana vuonna pelin leviämistä estänyt mikään. Kolme vuotta myöhemmin oli jo Sao Paulon liigaottelut.

Pelin nimikin tulee Englannista: futebol [futshibou], jossa sen enempää ”fute” kuin ”bol” ei tarkoita mitään. Englantia brasilialaisittain.

Katson kotini ikkunasta ulos ja näen yhdellä silmäyksellä viisi jalkapallokenttää, joista kolmessa on poikia pelaamassa. Kun brasilialainen poikalapsi oppii kävelemään, alkaa jalkapallon pelaaminen. Niin pientä tai kaukaista kylää ei Brasiliassa ole, ettei siellä järjestetä kiivaita jalkapalloturnauksia. Yhtälailla etelän viileillä pampas-aroilla tai Copacabanan hiekkarannalla kuin Amazonin höyryävän kuumissa sademetsissä pelataan jalkapalloa. Brasilian pelatessa Olympialaisissa tai MM-kisoissa on turha kuvitella ihmisten pysyvän töissä.

Brasiliassa ihmisiä kutsutaan etunimillä. Puhelinluettelot aakkostetaan etunimen mukaan. Sukunimet ovat pitkiä ja hankalia kun on lueteltava sekä äidin että isän sukunimet. Historian kuuluisin brasilialainen jalkapalloilija Pelé tunnetaan lempinimellään, eikä Edson Arantes do Nascimento’na. Ronaldojen kanssa on oltava kekseliäämpi, Ronaldo on hyvin yleinen nimi. Kun uusi Ronaldo tulee joukkueeseen, saadaan Ronaldinho, pikku-Ronaldo. Se kuuluisa, numero 10 Ronaldinho nimettiin Ronaldinho-Gaucho’ksi – etelä-brasilialainen pikku-Ronaldo – vaikka oikea nimi on Ronaldo de Assis Moreira.

Brasilialainen jalkapallo on kaunista ja taitavaa. Ehkä sen taustalta löytyy samban rytmit ja afro-brasilialaisen taistelulajin tai tanssin, capoieran, akrobaattiset liikkeet ja koreografia tai vain kiihkeä rakkaus peliin. Mutta miten vain pelataan, Argentiina on pakko voittaa.

Kylläpä tätä tarinaa oli vaikea kirjoittaa! Kuin olisin lopullisesti hylännyt Gerd Müllerin.

3 kommenttia:

Ukki kirjoitti...

Täytyypä ruveta harkitsemaan huoneustonne vuokraamista kun teillä on ikkunoista tuollaiset näkymät!

Ukki kirjoitti...

Oletteko muutoin käyneet katsomassa siellä jalkapallo-ottelua, voi olla elänys? Onko Manauksella joukkuetta joka pelaa Brasilian mestaruussarjassa?

Mikko kirjoitti...

Oikeassa jalkapallo-ottelussa emme ole käyneet. En tiedä näistä joukkueista mitään. Pitää vähän kysellä. Olisi ihan jännittävää mennä katsomaan jotain oikeata ottelua./P