Koska veneen henkilökunnan ja etenkin oppaan pääasiallinen tehtävä oli toteuttaa jokainen toiveemme, meillä oli suuria vaikeuksia saada Jorge luopumaan kalaretkien järjestämisestä Mikolle. Päädyimme kompromissiin. Pyydystämme piranjoja.
Piranja-kalastus on Amazonilla yksi tärkeimpiä turistin viihdytystapoja, samoin kuin kuivatut ja kiiltäväksi lakatut piranjat ovat varmasti Amazonasin tärkein vientiartikkeli. Tuskin on matkailijaa jonka kapsekissa ei moista irvistelijää ole. Meilläkin on niitä useampia.
Vene pysähtyi Anavilhanas-saariston aution saaren rannan tuntumaan paikkaan johon oli kaatunut puita. Voi olla että kaatuneiden puiden alle oli viritetty verkko joka piti piranjat paikallaan, mutta ei sillä väliä. Jorge toi onget ja rupesimme kalastamaan kannelta. Koukkuun lihanpala, vettä loiskutetaan vavalla jotta piranjat saadaan vireystilaan, siima veteen. Sen jälkeen olisi pitänyt nykäistä piranja saaliiksi.
Minne se piranja nyt oikein katosi? Lihakimpale on kadonnut, samoin kala...
Piranjat söivät kiltisti lihakimpaleemme mutta varoivat koukkua. Emme saaneet yhtään kalaa. Jorge taas vetäisi piranjan toisensa jälkeen ja oli itseensä kovin tyytyväinen. Hyvä niin, saimme maistaa hyvää ja taatusti tuoretta kalaa. Kokki valmisti suurimman, 25-senttisen pullean piranjan meille lounaaksi. Olikin todella hyvää.
Kalastus on kieltämättä tylsää mutta olisi silti ollut hauska saada joku verenhimoinen sintti. Tulipa sentään ruokittua kaloja puolella kilolla naudanlihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti