Turistina

Lomailua Riossa Sokeritoppavuorta ihaillen. Takana olevan terävän vuoren huipulla on Kristus-patsas joka ei nyt sumun takia näy.

Chennai ei tosiaan ole turistien kaupunki. Turisti ei silti ole tuntematon näky ja Manaukseen verrattuna kaupunki suorastaan vilisee ulkomaalaisia. Suurin osa ulkomaalaisista on työkomennuksella olevia ekspattiperheitä. Alkushokin jälkeen tajusimme että englantia puhutaan kaikkialla - tamilialueen aksentti on vain sen verran outo ettemme heti ymmärtäneet kieltä englanniksi. Chennain englanti on hyvin nopeata, jotenkin laulavaa ja sanat sulautuvat pehmeästi yhteen.

Me olimme turisteja. Mikon työkaverin Arton perhe oli mukava ja kuljetti meidät aamulla katsomaan Salcompin krikettijoukkueen peliä. Krikettimatsi ei ole tunnissa ohi, lähdimme kesken pois koska piti ehtiä rannalle.

Chennain hiekkarantaa loma-alueella. Pyhät lehmät saavat kulkea rauhassa turistien seassa.

Chennai on toki rannalla ja Chennain hiekkarantojen kehutaan olevan maailman toiseksi pisimmät, heti Brasilian jälkeen. Kaupunkirannat ei ole tarkoitettu uimiseen - jokiakin pidetään viemäreinä. Tosiasiassa olin pelännyt suunnatonta siivottomuutta josta minua oli etukäteen varoitettu, mutta Manauksessa asuminen on kai opettanut katsomaan maisemia aivan toisin kuin aikaisemmin enkä huomannut Chennaissa mitään hätkähdyttävää tai pöyristyttävää.

Hiekkarannalla auringolta suojassa

Paitsi taisimme Mikon kanssa pöyristyä hiekkarannalle tultuamme. Kyseessä oli loma-alue, vuokrattavia rantahuviloita, pari ravintolaa, uima-altaat ja laaja hiekkaranta. Olimme taas manauslaisia maalaisia - kaikki oli kamalan hienoa! Arto ja Yen vakuuttivat että kyseessä on tavallinen perhepaikka, hieno paikka on muualla. Ei tosiaankaan ollut turvaton olo syödä buffet-lounasta, ruokamyrkytykset ei tulleet mieleen.

Mukava päivä rannalla joka oli täynnä ulkomaalaisperheitä. Yen näyttää tuntevan jokaisen mikä tuntui sekin hauskalta. Takaisin hotelliin, menimme Mikon kanssa syömään hotellimme ravintolaan - mainio ateria - ja siirryimme Sheratonin baariin juttelemaan vielä Arton kanssa Chennai-Punjab-krikettiottelua katsoen. Tietenkin Chennai voitti. Intialaiset eivät ole yhtä riehakkaita kriketin suhteen kuin brassit jalkapallon kanssa, mutta riemu voitosta oli tietenkin suuri.

Sitten hotelliin pakkaamaan. Huomenna on varhainen lähtö Lontooseen josta matka jatkuu Suomeen ja Manaukseen.

Nyt on nähty Rio ja Chennai. Mukava matka.