Päivä Intiassa

Chennain katukuvaa. Kuvaaja on ilmeisesti poistanut autot ja jalankulkijat saadakseen tuk-tuk-taksit paremmin esiin. Normaalisti tuk-tukit puikkelehtivat autojen seassa vikkelään tahtiin. Suosittuja kulkuvälineitä, joissa ilmastointikin on kuulema miellyttävä.

Mikko lähti kello 7 työkaveriensa kyydissä reilun tunnin ajomatkalle tehtaalle. Minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni Intiassa. Jännittävää! Mitä siis tein?

Lähdin tietysti shoppailemaan.

Kaikki pitää minua nyt hölmönä, mutta ei saa tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Olin Mikon työkaverin vaimon Yenin kanssa. Yen on asunut kaksi vuotta Chennaissa, viihtyy hyvin ja tuntee kaupungin niin kuin Intian neljänneksi suurimman, ameebamaisesti kasvaneen kaupungin voi tuntea. Chennaissa ei ole korkeita kukkuloita tai torneja tai yleensä mitään maastomerkkejä joiden avulla suunnistus onnistuisi tai jotenkin voisi paikallistaa sijaintinsa. Kadut näyttävät samalta, katujen nimiä en osaa erottaa ja jos ne erottaa, nimet ovat jotain Thyagaraya Nagar Street tai Kuppuswamy Kamalabai Street joka on saatettu kirjoittaa Tamiliksi (தமிழ்).

Kartassa näkyy Tamil Nadu-osavaltio ja Chennai on oikeassa yläkulmassa vihreän ja ruskean alueen rajalla meren rannalla. Ai niin meri - se pitää käydä katsomassa! Se ei putkahda tuon tuosta näkyviin.

Vielä päivän shoppailuista... Paikalliseen tapaan Yen liikkuu autonkuljettajan kanssa. Yen ajaa myös itse, mutta liikenne on sen verran kaoottinen, että ulkomaalaisten suositellaan käyttävän paikallista kuskia, jolla tietenkin on myös positiivinen työllistävä vaikutus.

Paikallinen ostoskeskus on täynnä pieniä kauppoja. Kauppoihin sisäänheittäminen oli miltei olematonta. Toki kaupassa palvelu oli niin hyvää, pakkauksia avattiin ja esille kerättiin tavaraa niin että kokematon tuli ostaneeksi muutaman ylimääräisenkin hopeakorun. Oikeastaan minun oli tarkoitus ostaa vain päiväpeitto, mutta jotain muutakin taisi tarttua mukaan, niiden korujen lisäksi. Hinnat kun ovat erittäin edullisia. Onneksi minulla on järkeä sen verran että laskin jo Manauksessa täytettyjen matkalaukkujen painoa enkä rynnännyt ostamaan kenkiä ja käsilaukkuja.

Monet ostoskeskuksen ulkopuolella olevat kaupat samoin kuin ravintolat ovat huolella kätkettyjä. Minkäänlaisia mainoksia ei kadulle näy.
- Minkähän takia? En todellakaan tiedä.
Olimme eilen korealaisessa ravintolassa joka ulos näytti tavalliselta omakotitalolta. Sisällä oli tavallinen ravintola ja herkullista ruokaa. Tänään menimme lounaalle - auto kaarsi nähdäkseni jonkun kotipihaan ja menimme kauniiseen puutarhaan: siirtomaatyylinen suuri omakotitalo olikin suosittu lounasravintola ja kahvila jossa ihmiset saattavat istua tuntikausia puutarhan puiden viileässä varjossa. Satunnainen turisti ei todellakaan moisiin paikkoihin eksy!

Eilen olimme Yenin perheen kanssa nauttimassa korealaista ateriaa, tänä iltana menemme toisen Mikon työkaverin ja hänen vaimonsa kanssa syömään intialaista ruokaa. Huomenna teemme kiertoajelua kaupungissa, lauantain ohjelma on auki. Ehkä shoppailua...