... on kovin kesäinen. Emme ole uimareita joten vain kävelimme Copacabanan kuuluisan hiekkarannan viereisellä bulevardilla katsellen auringonottajia. Rion syksyssä lämpöasteita on 27C.
Rion syksy ei ole suurinta sesonkia, elämä on varsin rauhallista. Kävimme Pão de Acucar'illa tai Sugarloaf'illa tai Sokeritoppavuorella. Hassua että suomenkielessä on tällainen oma sana, sekä englanniksi että portugaliksi toppasokeri on käsitetty leiväksi. Jokatapauksessa, jonoa ei juurikaan ollut, pääsimme nopeasti kahdella kabiinilla ylös vuorelle ihailemaan maisemia.
Taksilla matkustaminen on Riossa edullista ja turvallista, taksit eivät yleensä huijaa. Menimme taksilla Copacabanalle, Rion hienoimpaan hotellin lounaalle ihmettelemään amerikkalaisia turisteja. Olemme jotenkin puolivälituristeja, osittain brasseja koska jotenkin ymmärrämme maata ja kieltä, silti niin suomalaisia ja ulkomaalaisen näköisiä että meille puhutaan englantia jos joku osaa (Rion turistialueilla moni osaakin), ja toisaalta manauslaisen maalaisia, ja sen vuoksi ihmettelemme suurta maailmaa verraten kaikkea Manaukseen.
Asumme Santa Teresan kaupunginosassa maaliskuisen ratsastusmatkamme järjestäneen Peterin kodissa. Peterillä on erilaisia busineksia kuten tämä majoitusjuttu. Huolimatta jonkinasteisesta rasittavuudestaan - Peteriä voi ehkä parhaiten kuvata "täydellinen saksalaisen karikatyyri" - on mukavaa saada vinkkejä paikalliselta ja Peterin talo on valtavan hieno ja alue on eksoottinen.
Santa Teresa on Rion vanhinta asuinaluetta, eurooppalainen alue - se tarkoittaa portugalilaista ja espanjalaista. 1800-luvun lopussa yläluokka rakensi valtavat huvilansa käsittämättömän uhkarohkeasti kukkulan rinteille. Kapea katu mutkittelee kukkulalle, Rion ainoa raitiovaunu kulkee edelleen serpentiinikadulla, huvilat ovat puutarhojen kätköissä. Osittain rapistunutta, osittain kunnostettua.
Yläluokka on Santa Teresan hylännyt, mutta alue elää uutta tulemistaan rappion jälkeen kun taiteilijat ovat valloittaneet alueen. Siten turvallista että eilen illalla kävelimme Mikon kanssa ravintolaan.
Yläluokka on Santa Teresan hylännyt, mutta alue elää uutta tulemistaan rappion jälkeen kun taiteilijat ovat valloittaneet alueen. Siten turvallista että eilen illalla kävelimme Mikon kanssa ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti