Manaus on oikeastaan kiva paikka asua. Manauksessa on paljon hyvää, hauskaa ja erilaista, mielenkiintoista ja outoa. Mutta Manauksesta lähtiessä tulen aina hyvälle tuulelle. Sanonkin että sitten kun en naura lähtiessäni Manauksesta, olen ollut täällä liian kauan.
En naura siksi että tiedän pääseväni sivistykseen ja suureen maailmaan kun lähden Manauksesta, en naura koska olen helpottunut tietäessäni ettei viidakon vihreys pian minua ympäröi, en naura edes koska pääsen haistelemasta ikuisesta kosteudesta johtuvia moninaisia hajuja ja rantabulevardimme virtsanlöyhkää.
Se on Sala VIP. Lentokentän Lounge. Kun matkatavarat on tsekattu ja olemme valmiit siirtymään odotustiloihin, matkatoimisto Amazon Explorersin virkailija tulee sanomaan "Marcello will take you to Sala VIPi". Marcello tulee tärkeänä, kättelee meidät ylen kohteliaasti ja arvonsa tuntevan kiireisesti, ohjaa meidät ohi jonon turvatarkastukseen, ja jälleen ohi jonon lähtöterminaaliin. Kuljemme Marcellon perässä lentokentän pieneen, vaatimattomaan loungeen. Sala VIPi. Vip-huone.
Viis loungesta ja sen palveluista! Rakastan tätä kieltä. Rakastan kuinka vieraskieliset sanat ja nimet brasilialaistetaan mutkattomasti. Antti, Antzi. Ilkka, Iuka. Aimo, Aimu. Riikka, Hika. Rakastan kuinka sanat eivät ikinä voi päättyä konsonanttiin (paitsi s:ään), rakastan loppuvokaaleja. Milkshake, miukisheiki. Workshop, vorkishopi. Sao paulolainen koko päivän uutisia suoltava uutiskanava BandNews, bandzshinjuus. Sala Vipi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti