Päivä nähtävyytenä

Oikeastaan joka päivä olen nähtävyys Manauksessa. Pitkä, vaalea ja ulkomaalainen. Entäs sitten kun meitä on kolme yhdessä joista yksi on punatukkainen! Teimme päiväretken Novo Airão'on, pieneen kaupunkiin Rio Negro-joen toiselle puolelle. Menimme lautalla Amazonin vastarannalle ja ajoimme 150 kilometriä, ohi 200,000 asukkaan Manacapurun kaupungin, ohi köyhien kylien, ohi kaskettujen laidunmaitten. Novo Airãon tie on vain pari vuotta vanha joten se on hyvässä kunnossa. Sateen aiheuttamia kuoppia on jonkin verran mutta ainoastaan yksi uhkaava tiensortumiskohta.

Tulemme satamaan

Neljä tuntia Novo Airão'oon, neljä tuntia takaisin. Olimme perilla kaksi tuntia.

Novo Airão'ssa on vaaleanpunaisia delfiinejä. Ne tulevat rannalle kaksi kertaa päivässä, jolloin niitä ruokitaan. Uuden tien voimalla Novo Airão pyrkii erikoistumaan ekologiseen matkailuun johon delfiinit sopivat hyvin.

Delfiinien lisäksi kalastus on hyvin ekologista. Novo Airãon hienoin rakennus on turisti-informaatio, josta meidät opastettiin Pousada (majatalo) Ecologicaan lounaalle. Pousada oli vaatimaton, sopien ekologiseen elämään. Kolme yöpymiskoppia, sellaisia näkyi vielä 70-luvun Suomen leirintäalueilla. Katos jossa vieraat syövät, toinen katos jossa isäntä grillaa kalaa ja keitetään riisit ja pavut. Ja kapea kanava jossa oli kaloja ongittavaksi. Myös pirarucu-kaloja! Pirarucu voi kasvaa neljän metrin pituiseksi, ja painaa parisataa kiloa. Söimme tambaqui-kalan, sellainen puolimetrinen lahnan näköinen Amazonin herkku. Kolmen hengen ateria limsoineen maksoi 9 euroa. Se ainakin oli ekologista. Ja kala oli taatusti tuoretta, juuri vedestä poimittu.

Kalakanavasta voi onkia tambaqui'n ja kuunnella samalla brasilialaista populäärimusiikkia ekologisesti kätketyistä kaiuttimista. Viidakon ääniin kyllästyy, populäärimusiikkiin ei ikinä.

Delfiinejä oli katsomassa perhe Manauksesta. Suunnilleen kymmenvuotias tytär katsoi peittelemättömän uteliaasti kun istuimme Rio Negron hiekkarannalla. Äiti tuli viittelöimään meille - olimme niin ulkomaalaisen näköisiä ettei kannattanut yrittää puhua edes portugalia - elehtien että haluaisi ottaa valokuvan tytöstään meidän kanssa. Perheen muistona sunnuntairetkestä on ainakin kuvat vaaleanpunaisista delfiineistä ja kalpeanvalkoisista ulkomaalaisista.