Headhunterin workshopissa

Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa Manauksen hienoimmassa hotellissa, Hotel Tropical Business. Olen kirjautunut paikallisen headhunterin asiakkaaksi ja osallistuin siellä ensimmäiseen workshopiin.

Meitä töitä kaipaavia oli parikymmentä, controllereita, henkilöstöihmisiä, IT-tyyppejä ja sitten joitain mitä en ymmärtänyt. Jokainen esitteli itsensä - minäkin sulavasti portugaliksi. Kerroin sujuvasti olevani lääkäri, ollut lääketeollisuudessa töissä ja tällä hetkellä en ole töissä. Loppukevennyksenä kerroin että ongelmani joka on se että olen suomalainen. Se herätti suurta hilpeyttä. Sinänsä sen ei pitäisi olla niin hassua, mutta kai se että ulkomaalainen mongertaa vierasta kieltä on aina jotenkin hupaisaa. Tosin työttömät kohtalotoverini tulivat tauolla juttelemaan kanssani ja toki heistäkin löytyi yksi joka oli jopa käynyt Suomessa, oli jossain vaiheessa ollut Perloksella töissä.

Kun viime viikon istuin Turvallisen ajon kurssilla ajokorttia varten remuavan ja nauraa röhöttävän porukan kanssa, nyt jengi oli tyystin toisenlaista. Ihan tavallista. Ihan kuin Suomessa. Erona voisi ehkä pitää sitä että ihmiset juttelivat tauolla toistensa kanssa, itse asiassa luulin jopa että kaikki muut tuntevat toisensa. Luennon aikana oltiin hiljaa paitsi kun kysyttiin asiallisia kysymyksiä.

Manauksen mittapuissa tällainen outplacement-palvelu on niin kallista ettei siihen pääse kuka vaan. Nekin jotka on irtisanottu ja saaneet ex-firmansa kustantamana tämän palvelun, ovat olleet varsin hyvässä hommassa.

Opinko jotain? Opin ainakin sen että ymmärsin suurimman osan mitä kolmen tunnin luennolla puhuttiin. Varmaan sen vuoksi että suurin osa mistä puhuttiin, oli asiana tuttua. En kuullut ensimmäistä kertaa miten pitää valmistautua työpaikkahaastatteluun, miten pukeutua, miten käyttäytyä. Suurin yllätys olikin se että neuvot olivat suurin piirtein samat Brasiliassakin.

Suurin ero on henkilökohtaisissa kysymyksissä joita täällä saa vapaasti tehdä. Nuoret ja kauniit ovat toivottavia työntekijöitä, paitsi nuoret naiset jotka kuitenkin saavat lapsia eikä niitä siksi kannata palkata kovin merkittäviin hommiin - tätä ei kyllä ihan näin suoraan sanottu. Ikäryhmä 30-45 vuotta luokiteltiin jo kypsiksi, sitä vanhemmat ovat aika mennyttä miestä ja mummoa vaikka heillekin löytyy kuulemma paikkoja. En ihan ymmärrä tuota kolmikymppistä kypsää työntekijää koska täällä voi joutua odottamaan opiskelupaikkaa samoin kuin Suomessakin joten valmistuminenkin siten viivästyy. Kai se riippuu työpaikasta. Tai ulkonäöstä... jollei vielä ole tullut selväksi, Brasiliassa ulkonäkö on todella tärkeä. Etenkin naisella.