Kielikurssi?

Ajokorttia varten käymämme viikon Turvallisen ajon iltakurssi on pakollinen kaikille. Meille se on mainio kielikurssi ja sosiokulttuurillisesti mielenkiintoinen läpileikkaus Manauksen ajokortin omistavista ihmisistä. Koska autot ovat Brasiliassa kalliita, läheskään kaikilla ei ole varaa autoon, saati ajokorttiin. Autoa ajavien koulutustasosta minulla ei ole aavistustakaan.

Tai ehkä sentään...

Eilen luennon alkuun kerrattiin edellisen päivän oppeja. Mikä on sallittu ajonopeus valtatiellä, pikkutiellä, korttelikadulla? Vieressäni istuva kaveri huuteli muiden mukana, ehdottaen uskollisesti "60 km/h" jokaiseen kysymykseen. Ja oli tyytyväinen kun yhden kerran tärppäsi.

Nämä ihmiset eivät kelpo suomalaiseen tapaan ymmärrä hävetä mitään. Ei vääriä vastauksia eikä vastaamista itsestäänselvyyksiin. Kunhan saa olla äänessä. Liikennemerkeissä oli lehmän kuva - mistähän tässä varoitetaan?
- "Eläin!", "Lehmä!", "Kotieläin!", "Hevonen!", "Kala!"

Kuuliaisesti luettiin kuorossa kalvojen tärkeät kohdat ääneen. Meille se on hyvää kieliharjoitusta, mutta voisiko kuvitella Suomessa aikuisten ihmisten suostuvan moiseen alakoulutapaan? Täällä se ei herättänyt edes hentoa hihitystä.

Luennoitsija oli luvannut että lopetamme jo 21.30. Kymmenen minuuttia ennen lopetusaikaa keskustelu kiihtyi väittelyksi vilkkujen käytöstä ohitustilanteessa. Kyse ei ollut siitä mitä vilkut ovat ja miksi niiden pitäisi toimia vaan onko syytä ohituksen jälkeen vilkuttaa, pitääkö koko ajan vilkuttaa, kuinka kauan vilkutetaan jne. Kukaan ei käytä vilkkuja Manauksessa, joten kyse oli täysin hypoteettisista tilanteista.

Meidän piti päästä kotiin. Ja nämä vaan väittelevät vilkuista!