Mikko peri edeltäjältään Toyota Hilux-merkkisen auton. Suomalaisittain arvioituna se on pieni kuorma-auto, tyypillinen USA:n keskilännen farmariperheen pick-up jolla kulkee lehmät, possut, heinät ja kaikki tilalla tarvittavat työkalut. Manauksessa sellaiset autot ovat kova sana vaikkei olisikaan maatilaa possuista puhumattakaan. Meidänkin autotallissa on Hiluxia ainakin kahdeksan.
Autossa oli kuitenkin lukuisia ongelmia:
1. Jouset puuttuivat.
- Mitäs niistä valittamista?
No, Manauksen tiet ovat kuoppaisia, siis todella kuoppaisia - tiessä saattaa olla halkaisijaltaan puolen metrin onkalo kun sade ja eroosio voivat parissa tunnissa syödä asfaltin ja saman tien huuhtoa alla olevan punaisen hiekan pois. Tuloksena on syvä kuoppa. Jos kuoppia olisi vain muutama tai niitä ei yhtäkkiä vain ilmestyisi, niiden paikat muistaisi ja voisi ajella aivan huoleti kuoppia väistellen. Mutta koskaan ei voi olla varma uusista kuopista. Ne väijyvät varomatonta kuskia ja siksi pitää jatkuvasti olla valppaana.
Pienirenkaisella autolla tuollaiseen monttuun ajaessa rengas puhkeaa ja matkanteko tyssää siihen. Rekan tai pienen kuorma-auton rengas ei uppoa kuoppiin, mutta toki auto tärähtää sellaiseen osuessa. Jousista on silloin paljon iloa, matkanteko on mukavampaa.
Vanhalla autollamme ajaminen oli jyskyttävää. Takapenkillä istuneet ovat valittaneet pahoinvointia, munuaisten irtoamista, joku on saanut pitkäkestoisen selkäsäryn, minulle tuli päänsärkyä.
2. Autossa oli pressulla peitetty lava.
- No eikö se ole näppärä kuljetusten kannalta?
Lähes päivittäisten sateiden takia pressua ei halua ottaa pois ja jos haluaisikin, sen pois ottaminen on hankalaa. Erillistä tavarakonttia ei ole, joten jos lentokentälle mennessä laitoimme kapsekit lavalle, pressua piti raottaa ja työntää kapsekit vellomaan suurelle lavalle. Sama juttu ostosten kanssa. Laita nyt esimerkiksi torilta ostetut 50 appelsiinia, kymmenen ananasta ja pari vesimeloonia lavalle. Hedelmäsalaatti on kotiin tullessa valmis, mutta väärässä paikassa. Kuorma-automme lava oli siis aina tyhjä, kapsekit ja ostokset kulkivat takapenkillä.
3. Kuljettajan, saati matkustajan häikäisysuojasta puuttui peili.
- Eikö muka ongelma!
Kuoppaisilla teillä ajaessa on vaikeata laittaa huulipunaa. Mutta että huulipuna, kuoppaiset tiet eikä peiliä!
Oli vain ajan kysymys koska uusi auto on hankittava. Auton piti olla siis suuripyöräinen, iso ja jousitettu, meikkipeileillä ja takakontilla varustettu. Automaattivaihteisuus ei olisi haitaksi. Värivaihtoehtoja ei Manauksessa ole kuin ne ennenkin mainitut musta, valkoinen ja harmaa. Yritimme beigeä, mutta sen värisen auton tuottaminen jostain Etelä-Brasiliasta olisi ollut arpapeliä. Auton merkkiä ja väriä emme vaihtaneet. Harmaa Toyota Hilux on varma valinta.
Uusi Hilux tilattiin toukokuussa. Pikatoimituksella saimme sen elokuun puolivälissä. Olemme nyt uuden Hiluxin onnellisia käyttäjiä.
5 kommenttia:
Onko Manauksessa ollenkaan ns. edustusautoja - isoja Mersuja, Bemareita, Lexuksia?
/j
Omasta kokemuksesta suosittelen vaativiin viidakko-olosuhteisiin Hummer H3:ta - mukavuus lienee enimmillään Hiluxin luokkaa mutta valmistajan väittämän mukaan kulkee liki metrin syvyisessä vedessä. Kätevä piirre noin lähellä Amazonia (Mojaven autiomaasta ei löytynyt riittävän syviä lammikoita testaamiseen.)Polttoainekulutus riittävä, eikä sellaista kuoppaa ole keksittykään mihin auto lopullisesti uppoaisi.
Onnea uudelle autolle!
tein itselleni kuitenkin blogin:
http://piakau.blogspot.com
Meidän talossa on kaksi pientä Mersua ja samanlainen Lexus kuin meillä kotona. Liikenteessä niitä tai vastaavia ei kyllä näe, muistelen, että toinen Mersuista on ollut kerran poissa tallista ja Lexus kahdesti. Vaikka Manaus on turvallinen kaupunki, Brasiliassa kalliita autoja kutsutaan maalitauluiksi.
En oikein osaa arvostaa Hummeria, Phillyn paremmissa lähiöissä niitä pidettiin junttien autoina. Täällä Brasiliassa ollaan muuten edistyksellisiä näissä luonnonsuojeluasioissa: kaikki diesel täällä on biodieseliä (luontoystävällisyyden lisäksi siitä ei tule dieselin katkua). Muut kuin dieselit käyvät alkoholilla.
/M
Costa Rican tiet olivat samanlaisia kuin Manauksessa. Meillä oli vuokrattuna sellainen pieni Daihatsu 4x4, jonka jousitukset olivat samaa luokkaa kuin teidän vanhassa pickupissa.
Alunperin tarkoituksena oli ajaa rannikkoa pitkin Tamarindosta etelään Mal Paisiin, mutta Alamon työntekijä suositteli pari tuntia pitempää kiertoreittiä. Rantatiellä oli kuulemma paikoittain vettä ison toyota pickupin (Tundra) ikkunoihin asti. Lisäksi teiden yli kulkevat purot olivat sadekauden myötä muuttuneet vuolaiksi koskiksi, jotka saivat esim Alamon Toyota Tundran käännettyä sivuttain. Alamon työntekijä esitteli meille kuraisia saappaitaan ja housuja--ajoimme kierotietä.
Helppoakin reittiä ajaessa meiltä puhkesi rengas. Lisäksi autosta löytyi muurahaispesä...
Lähetä kommentti