Autoja

Mikolla on mahtava karma autojen vuokraamisen suhteen. Pari vuotta sitten olimme Amerikassa joulun ja saimme kammottavan pappamallisen Lincolnin. Nyt Mikko väitti varanneensa aivan tavallisen auton meille Montrealiin ja mitä sain? Pappamallinen Lincoln tietysti!

Koska olin vuokraamossa hieman ennen puoltayötä ja Bed & Breakfastin täti odotti pääsevänsä nukkumaan, en ruennut riitelemään auton vaihdosta etenkin koska muita autoja ei ollut tarjolla. Yöllä Montrealin kadut olivat hiljaisia joten viisi metriä pitkä auton keula ei ihmeemmin haitannut näkyvyyttä. Löysimme ihmeen kaupalla muutenkin perille. En ollut printannut ajo-ohjeita ja meillä oli vain osoite tiedossa. Vuokraamosta neuvoivat väärän moottoritien ulosajon, mutta Pia luki karttaa tarkasti ja löysimme oikean kaupunginosan. Bensa-asemalta menin kysymään tarkempia neuvoja. No, siellä oli töissä hyvin vanha mies joka kuuli huonosti ja väitti vielä olevansa uusi työntekijä. Kaikenlaisia sitä tapaakin! Kaivoi jostain kuitenkin toisen kartan josta löysin katumme nimen.

Nuutuneina laahustimme Rosemaryn kotiin ja kaaduimme sänkyyn. Aamulla Rosemary-täti totesi että olemme aamuvalaistuksessa paljon paremman näköisiä kuin illalla, jolloin hymyttöminä ja enempiä seurustelematta halusimme vain nähdä huoneemme.

Kävimme lentoaseman autovuokraamossa heti aamulla. Naisena on valtavan helppoa sanoa avuttomasti että auto on kovin suuri enkä osaa ajaa sitä, voisinko saada sellaisen jota osaan ajaa. Minulle tarjottiin oitis anteeksipyyntöjen kera Toyota Camry, joka on astetta suurempi auto kuin minkä Mikko oli alunperin varannut. Hintakin tietysti sama.

Illalla Rosemary totesi ohimennen, mutta silminnähden helpottuneena "olette näköjään vaihtaneet auton..."

Pia huokasi onnellisena Camryssa "onneksi ei enää ole sitä hirveätä autoa!". Mitenhän Mikko kestää pappa-autonsa menetyksen.