Nilton Lins ratsastusyhdistyksen kasvatti menestyi hienosti Pan American esteratsastuskilpailuissa. Samaan aikaan kisattiin Brasilian esteratsastusseurojen väliset kilpailut, joissa seuramme menestyi mahtavasti. Iloon, ylpeyteen ja juhlintaan oli aihetta.
Perjantaina tallilla vietettiin festa, kunnon karkelot. Paikalle tulivat kaikki menestyneet ratsastajat, omaiset ja laajat suvut.
Perjantaina meillä oli tietenkin ratsastustunti. Samaan aikaan kun tuntimme piti alkaa, terassille talutettiin vanhainkodeista tuotuja isoäitejä. Helmiä, koruja, hepeneitä. Meillä oli sinänsä tyylikkäät ratsastushousut ja saappaat ja Salcomp-paidat, mutta tuossa tilanteessa ne yhtäkkiä tuntuivat olevan väärässä seurassa.
Gina, tallin omistaja löytyi.
- "Onko meillä tuntia, voimmeko ratsastaa?"
- "Tottakai, työ jatkuu. On teillä tunti!"
Juhlivat ihmiset parveilivat terassilla kun buffet-pöytää katettiin. Kentällä ei ollut muita kuin Mikko ja minä. Mikko laukkasi uljaasti Queenillään, jonka on nyt onnistunut jo kesyttämään niin että teki laukanvaihtoa vauhdissa. Se oli upeata. Minulla oli uusi hevonen, Rabibe, joka korskui ja oli hienoin hevonen jolla olen koskaan ratsastanut. Länkisäärinen opettaja tuli mustalla oriilla kentälle ja käski meidän laukata perässään. Laukkasimme kuin kolme Zorroa ympäri ja ympäri ja ympäri kenttää. Terssilta näkyi salamavalojen välähdyksiä ja videokameroiden valoja kun ihmiset kuvasivat meitä.
Olimme jo ennen tätä tallin julkimoita, "ne suomalaiset jotka ei puhu portugalia". Nyt meidät tuntevat jo isoäiditkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti