Edellisillan tuhdin ja myöhäisen ravintolaillallisen jälkeen ei ollut nälkä. Söimme ananasta, joka on nyt todella hyvää. Sadekauden loppuvaiheissa ananakset pilaantuivat nopeasti ja maistuivat käyneiltä.
Formuloiden päätyttyä menimme hissillä takapihan kentälle pelaamaan tennistä. "Pelata" on ehkä liioittelua, mutta huidoimme mailoilla ja keräsimme palloja. Aurinko porotti suoraan yläpuolellamme, lämpöasteita +35C. Vaikkei pallo kulkenut Wimbledonin tapaan, hiki tuli kuitenkin. Sen jälkeen siirryimme talomme alakertaan kuntosalille.
Hissillä kotiin. Luin sisällä "The American Boy´ta" puoli viiteen jolloin sain sen loppuun. Mikko luki parvekkeella Isabel Allenden "The House of the Spirits" saaden sen loppuun. Huomasimme että olisihan sitä voinut uima-altaallakin lukea. Ja tajusimme että sekä sisällä että ulkona on todella kuuma. Aurinko laskee puoli kuuden maissa, mutta auringonlaskunkin aikaan voi mennä uimaan. Uima-altaalla ei juuri koskaan ole ihmisiä. Nyt oli toinen pariskunta.
Kello tuli kuusi - alkaa olla nälkä. Voikohan jo lähteä syömään... Italialainen ravintola on auki, yleensä ravintolat ovat Manauksessa sunnuntaisin kiinni. Olimme ainoat asiakkaat. Muita alkoi tulla ravintolaan vasta kun teimme lähtöä. Söimme paikalliseen tapaan tilaten vain yhden annoksen jonka jaoimme... ruoka-annokset ovat täällä valtavia.
Siirryimme viereiseen jäätelöbaariin nauttimaan hyvästä jäätelöstä. Jäätelöbaareissa on aina ihmisiä; tämä on kaupungin kallein, joten kaupungin rahakkaat suosivat paikkaa. Siellä on mukava tarkkailla ihmisiä.
Kotona katsoimme Risto Jarvan "Bensaa suonissa"-elokuvan vuodelta 1970. Parasta siinä oli Rauli Badding Somerjoen taustalla kuuluva laulu "Bensaa suonissa" ja ohimennen vilahtavat Retu-kengät ja James-farkut. Eri automerkkien tunnistaminen oli samoin hupaisaa.
Mikko aloitti vielä Andrew Taylorin "The American Boy" historiallisen romaanin, minä nukahdin. Oli ollut rankka päivä. Ja todella eksoottinen... täällä sademetsän keskellä, Amazonin viidakossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti