Taas Manauksessa

Suomen loma on lämmin, intensiivinen ja lyhyt. Neljä viikkoa meni liian nopeasti eikä mitään ehtinyt tehdä. Tai ehti paljon, mutta vielä enemmän jäi taas tekemättä, ihmisiä tapaamatta, paikkoja käymättä.

Tärkeintä oli viettää Pian ylioppilasjuhlat. Mahduimme kodikkaasti Väinämöisenkadun asuntoon ja tunnelma oli lämmin ja iloinen. Vieraita oli paljon ja olisi ollut mukava jutella jokaisen kanssa kauemmin, mutta ylioppilasjuhlat ei ole oikea paikka siihen. Ne olivat Pian juhlat. Pia säteili ja oli vielä kauniimpi kuin tavallisesti. Mikon selkäkipukaan ei haitannut näitä juhlia eikä tällä kertaa tarvinnut lähteä kiidättämään isää päivystykseen - edellisen päivän naprapaatin käsittely oli auttanut ja selkäkivun syy oli lokalisoituinut niskaan.

Mikko, Antti, Ilkka ja Pia ehtivät purjehtia kymmenen päivää, minä käydä Virossa Muhussa maastoratsastuslomalla tätiryhmäni kanssa. Mitä enemmän tulee tädeille ikää, sitä hurjemmiksi tulee matkat ja villimmiksi puheet. Ja sitä enemmän nuoret matkalaiset ihmettelevät miksi piillottaudumme nimikkeen "täti" taakse vaikka kukaan meistä ei ole tädin prototyyppi - kuivettunut, elämältä jo unohtunut, valittava ja kolotuksista kärsivä helppoa elämää hakeva marisija.

Matka Manaukseen Vantaan kentältä Lontoon ja Sao Paulon kautta Manauksen kentälle kesti 28 tuntia. Tulimme keskipäivän jälkeen kotiin.

Olimme sopineet että Renata käy kaksi kertaa viikossa tuulettamassa kotia ja pitämässä sen siistinä ja katsomassa ettei kerry hometta. Pöytäliinat olikin vaihdettu. Renata oli löytänyt jostain pitsisiä kateliinoja ja ripotellut niitä telkkarin kaiuttimien päälle, hyllyille, pikkuesineiden alle - oikein somaa ja erittäin sopimatonta italialaiseen design-kalustukseemme. Poistin pitsiliinat heti ja huomasin että melkein kaikki kengät oli homeessa, ja osa vaatteista. Renata oli keskittynyt somistukseen enemmän kuin tylsään homeenetsintään.

Rio Negro-joen vesi on nyt korkeimmillaan. Hotelli Tropicalin uimaranta on kokonaan kadonnut. Keskellä jokea olevan saaren puiden latvat vielä häämöttävät veden pinnalla kuin ruohon hahtuvat. Parvekkeelta meillä on aava näkymä joelle. Sadekausi on päättynyt.