Ratsastusklubin Festa Junina

Iltamme tallilla oli mukava. Paikalla oli noin sata ihmistä, perheitä. Me olimme varmaan ainoa lapseton pariskunta. Lapsia oli paljon. Hyvin harvat olivat pukeutuneet maalaisesti, mutta joitain ruutupaitoja oli miehillä ja pojilla, muutamilla tytöillä rimpsuiset maalaishenkiset mekot. Mikolla oli ruudullinen paita, minulla farkut ja parempi pusero ja koruja. Olimme aivan oikein pukeutuneet.

Menimme kahdeksan maissa, ihmisiä tuli vähitellen. Gina, tallin omistaja, tervehti iloisesti poskisuudelmin, samoin toimistontäti. Hänen nimi pitäisi kyllä vähitellen opetella! Tylsö puhua vain toimistontädistä. Vieraiden tuomia ruokia kerättiin yhteen ja laitettiin tarjolle. Menimme Mikon kanssa istumaan oman pöydän ääreen. Teini-ikäiset pojat joiden kanssa olemme ratsastaneet samaan aikaan kävivät kättelemässä. Toisen isä, se keisarillinen mies, kävi ylevästi tervehtimässä ja vaihtamassa muutaman sanan.

Gina yritti pakottaa hakemaan ruokaa, mutta kukaan muukaan ei syönyt vielä joten istuimme ja odotimme. Gina ja toimistontäti toivat kuitenkin meille kukkuraiset lautaset alkupaloja. Pieniä pasteijoja, juustopalleroita. Ja makeita kakkuja. Jotta maineemme pysyisi kunniallisena, pakotin Mikon juomaan Skol-olutta, kuten miehet näkyivät tekevän, naiset joivat Coca Colaa tai jotain muuta alkoholitonta.

Musiikki oli hilpeätä reipasta kansanmusiikkia. Gina johti katrillin ympäri terassia, lapset ja nuoret ja jotkut vanhemmat hyppivät mukana, useimmat aikuiset istuivat pöydissään taputtaen rytmiä - niin mekin. Emme lopulta tanssineet ollenkaan. Illan mittaan musiikki vaihtui jumputtavaksi forro-musiikiksi. Tuntui että tämä vierasjoukko ei ole köyhän kansan musiikin tanssijoita, koska tanssijat vähenivät huomattavasti musiikin vaihtuessa.

Lapsilla oli tähtisadetikkuja ja pieniä ilotulitteita. Lihavartaita grillattiin ja lämmin perinneruoka otettiin esille. Siis riisiä, maniokkijuurisahanpurua, ja bataattimuussia johon oli murskattu kuivattuja katkarapuja kuorineen. Yritin syödä muussia, mutta annos oli jätettävä kesken, katkaravunkuoret eivät kertakaikkiaan maistuneet. Lihavartaat oli hyviä.

Emme oikeastaan puhuneet kenenkään kanssa vaikka viihdyimme puoleen yöhön asti. Oli kiva tunne kuulua johonkin yhteisöön vaikka näinkin löyhästi. Oli kiva tunne että niin monet tunsivat ja tiesivät meidät. Emme olekaan ihan yksin täällä.