Tapahtumaköyhää elämää

Vaikka asuu ulkomailla, arki on usein tylsää. Vaikka nyt onkin viikonloppu. Mikko kehitti eilen töissä itselleen kuumeen ja tuli normaalia aikaisemmin kotiin, jo seitsemän maissa illalla. Tehtaan kaikki printterit oli työllistetty koko päivän ja huohottaneet printatessaan 287 sivua WHO:n malarian hoito-ohjeita, parikymmentä sivua jäi vielä odottamaan seuraavaa päivää. Mikko ehti kuienkin selata malariaohjeita ja oli itsekin päätynyt ettei taida olla asiaa Trooppisen sairaalan potilaaksi, vaikka kuume nousikin nopeasti.

Mikon työkaveri Teemu, Salcompin controller, tuli pikaisesti illalla katsomaan vaimonsa ja Suomesta visiitillä olevien vanhempiensa kanssa kotimme. Teemu ja Kirsi ovat olleet Manauksessa syyskuusta alkaen, mutta olivat meillä käymässä ensimmäistä kertaa. Seuraelämä ei taida olla kovinkaan vilkasta... Teemu ja Kirsi ovat kyllä meitä parikymmentä vuotta nuorempia joka voi olla myös syynä siihen ettei jatkuvasti olla tekemisissä.

Nyt lauantaina Mikko oli edelleen hieman sairas ja koska on sunnuntaina lähdössä Sao Pauloon, oli parempi pysyä kotona. Toisaalta, ilman Mikkoa shoppailu on helpompaa vaikkei etenkin jos mitään ei tule ostettua.

Amazonas Shopping Center ei ole Philadelphian King of Prussian veroinen ostoskeskus, mutta kyllä siellä saa ajan kulumaan. Ostin pari t-paitaa, farkkuhameen ja lenkkarit. Kengät on hieman ongelmalliset koska suurin naisten kenkänumero täällä vastaa suomalaista numeroa 40. Se on usein minulle hieman pieni, suurijalkainen kun olen. Manauksen hintataso on korkeampi kuin muualla Brasiliassa, eikä valikoimat ole huikeat. Kovin kummoisia vaatteita ei kyllä tarvita - sandaaleja, shortseja, lyhyitä hameita, hellemekkoja, uikkareita, paitoja ja toppeja. Täällä on aina lämmin ilma.

Söin jotain juustotäytteistä pasteijaa maitokahvin kanssa. Ostarissa on ihan kelvollisia pikaruokapaikkojakin, mutta niin suuri nälkä ei kuitenkaan ollut. Ostarin kahvilat ovat hyviä. Yllättäen tässä kahvimaassa ei juoda jatkuvasti kahvia. Muutama pieni kipollinen vahvaa makeaa kahvia maidon kanssa tai ilman. Tyypillinen amerikkalainen näky ihmisistä kulkemassa styrox-muki kädessä kahvia juoden ei kuulu tänne. Kofeiinitonta kahvia on kaupassa, mutta en ole kuullut kenenkään kysyvän sitä kahvilassa, tuskin sitä edes saisi. Jätskiä syödään paljon ja se on hyvää, nimenomaan jätskibaareissa. Kaupan jätski on enimmäkseen Nestlen, eikä poikkea suomalaisesta. Ehdotonta suosikkiamme Häagen-Dazs-jäätelöä myydään, mutta puolen litran purkin hinta on 10 euroa. Muissa kaupungeissa Brasiliassa hinta on puolet tuosta.

Hyvän shoppailulorvailun päätteeksi ajoin kaatosateessa kotiin. Vaikka sadekausi on vahvasti ylimainostettu, joskus silti sataa. Hyvä niin, koska ehdimme aamulla jo surra Amazonin mahdollista kuivumista koska useaan päivään ei ole satanut yhtään. Mikko oli kotona jotakuinkin terveenä tekiemässä portugalinläksyjä. Ulkoa kuuluu iloista lasten kiljuntaa, pelaavat futista. Ei tule niin kuuma kun sataa, vaikka mikään ilma ei täällä estä futiksen peluuta. Ei se elämä kovin glamouria täällä ole.