Sairaalapäivä

Ensimmäinen varsinainen harjoittelujakson päivä trooppisessa sairaalassa on takana. Teen lyhennettyä päivää klo 8-14 koska iltapäivällä klo 16-18 on portugalia joka päivä.

Sain ostettua noin 10 euron hintaisen lääkäritakin Amazonas Tropical Hospitalista jossa on hieno logokin. Kaupasta kenties tyylikkäämpi takki olisi maksanut kolme kertaa enemmän, ja ilman Tropicalin logoa.

Aamulla ajoin 10 minuutin päähän sairaalan ja päädyin ottamaan malarianäytteitä potilailta. Yksikään opastajistani ei puhunut englantia joten ei muuta kuin otetaan kaikki portugalin sanat jostain muistin kätköistä esiin ja yritän jos joku osuisi oikeaan. Yllättävän hyvin asioita kuitenkin ymmärsi ja huomasin että itsekin yritin kysellä ja kertoa jotain koska tuppisuuna suulaiden brasilailaisten kanssa on vaikea olla.

Pistelin potilaita ihan hemoglobiinityyliin sormenpäähän, josta malarian sivelynäyte otetaan. Ei se aina silti onnistunut, mutta potilaiden mielestä oli jännittävää kun selitettiin että tässä suomalainen lääkäri on sairaalassa käymässä. Olen eksoottisen vaalea näillä kulmilla vaikka eilen portugalin läksyjä uima-altaalla tehdessä taisimme molemmat Mikon kanssa polttaa nahkamme huolimatta rasvauksista.

Kävin muiden kanssa lounaalla joka kuuluu työntekijän etuihin vaikkei saa palkkaakaan. Olenkin kadehtinut kunnon työpaikkalounaita jollaisia tarjotaan Salcompin työntekijöille. Nirso Mikko ei osaa arvostaa niitä, mutta minusta salaatti, riisi, papumuhennos ja maniokkijuuresta raastettu sahanpuru on ihanaa. Toki aina tarjolla on myös jotain lihapataa tai kalaa, mutta ne ei ole niin eksoottisia. Juomaksi on makeaa hedelmämehua. Sairaalan ruoat oli ihan samanlaisia kuin Salcompinkin.

Huomenna koulutukseni etenee vaativammalle tasolle kun menen tutkimaan tekemiäni mikroskooppinäytteitä ja etsin mahdolliset malariaplasmoidit. Opettajani siellä on Sr Eckner, jonka nimi lausutaan yllättäen Ekine, eikä tietankään puhu sanaakaan englantia eikä myöskään saksaa vaikka nimi harhauttaa siihen suuntaan.