Boi Bumba-tarina:
Taustalla on vanha tarina maanviljelijästä joka on lahjoittanut kauniin ja arvokkaan härän rakkaalle tyttärelleen. Härän huolenpito on uskottu maatilan työnjohtajalle Isä Franciscolle. Sattuikin niin että Franciscon vaimo Äiti Caterina raskautensa vuoksi himoitsee syödäkseen härän kieltä. Francisco on niin epätoivoissaan pelätessään Caterinan raskauden keskeytyvän jollei vaimo saa nauttia härän kieltä että varastaa isäntänsä härän, tappaa sen ja tarjoaa kielen vaimolleen. Rikos paljastuu, pariskunta pakenee viidakkoon, ja paikalliset intiaanit kutsutaan apuun ja rikolliset löydetään kohtaamaan kuolemanrangaistus. Yllättäen Johannes Kastaja ilmaantuu maanviljelijän uneen ja varoittaa tappamasta Isä Franciscoa ja Äiti Caterinaa. Saatuaan uuden mahdollisuuden, epätoivoinen Francisco saa shamaanien ja rumpujen paukkeen avulla elvytettyä tapetun härän. Kaikki ovat onnellisia.
Juhlat:
Menimme stadionille illalla klo 22 maissa, musiikki soi kovaa, ihmisiä oli vain tuhatkunta, mutta koko ajan nuoria vaelsi lisää. Niin, nuoria. Manaus on täynnä nuoria. Vanhusten keski-ikä on noin 30 vuotta... Sitä vanhemmat myivät kojuissa ruokaa, juomia, t-paitoja.
Kenttä oli puolisen kilometria pitkä ja täynnä tanssijoita tai siis yleisöä. Myös katsomot oli täynnä yleisöä tai siis tanssijoita. Kaikki tanssivat yhdessä korokkeella tanssivien taitavien esitanssijoiden tapaan, stadionin molemmin puolin oli esiintymislava jossa oli kilpailevat laulajat tanssijoineen. Monet myös lauloivat vaikka meidän mielestä nopeatempoisen laulun monotonisesta laulusta ei voinut erottaa sanoja.
Kaikki joivat olutta, mutta minkäänlaista häiriköintiä ei ollut. Paikalla oli luotiliiveihin pukeutuneita poliiseja, mutta he seisoivat asennossa, enkä usko että edes varpaat vipattivat musiikin tahtiin, ovat täällä sen verran kovan näköisiä kavereita. Tunnelma oli riehakas, ihmisiä alkoi olla jo useampi tuhat. Ikävä vain että tuollaiset rivitanssit joissa on määrätyt askeleet, käännytään, nostetaan käsiä ja taputetaan tiettyyn aikaan ovat meille mahdottomia. Sitäpaitsi täkäläiset ovat käsittämättömän notkeita, nopeita ja rytmitajuisia.
Ostimme hienot ja piukat t-paidat joissa näytämme siltä kuin yrittäisimme näyttää 17-vuotiailta ja lähdimme kotiin kahden aikaan yöllä. Porukkaa tuli koko ajan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti