Huomenna lähden takaisin Manaukseen. Liki kolme kuukautta maailmalla ja nyt takaisin kotiin. Vai mikä on minun kotini. Missä oikeastaan asun? En tiedä.
Heinäkuun alusta olen rakentanut kotia Töölöön. Muutto vei mehut ja unet ja hermot ja ehkä jotain muutakin. Toi silti kodin. Ainakin yhden kodin. Voi olla että Manauksessa on kuitenkin toinen koti. Voi olla että koteja tulee muuallekin maailmaa, mistä sen tietää. En minä osaa selittää mikä on kulloinkin koti. Onko koti kotimaa, vai maa jossa sattuu asumaan? Onko se satunnainen asunto johon asettauttuu vai onko se rakkaudella rakennettu pesä jonka jokainen nurkka ja esine tuo muistoja monien vuosien takaa. Voi olla kuinka vain.
Manaukseen taidan palata satunnaiseen nurkkaan jossa pesänrakennusvietti ei ole vaivannut. Elämä on siellä väliaikaista ja sellaisena hyväksytty. Väliaikainen koti maailmalla. Töölössä on nyt jotain pysyvämpää odottamassa. Omia huonekalujakin.
On hauskaa olla matkalla ja menossa ja tulossa. On hauskaa nähdä maailmaa. Taisin jo kirjoittaa tästä. On hauskaa olla se turistiaasi Mallorca Janoschin lastenkirjasta joka etsii onnea kaukaa, kaukaa. Jonkun Kaukorannan on se tehtävä, etsiä onni kaukaisilta rannoilta. Vaikka se olisikin oikeasti Paavola se etsivä Kaukoranta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tervetuloa joka tapauksessa, vaikka sitten vaan asuntoon, Paavo.
/M
Lähetä kommentti