Miksi ihmiset muuttavat?

Luulimme että halusimme muuttaa. Mutta oikeasti halusimme vain asua uudessa asunnossa. Ei kukaan halua muuttaa.

Muutto on kamalaa.

Uuden ja vanhan asunnon välimatka on 300 metriä. Etu-Töölöläisen muuttofirman rovaniemeläiset kesäpojat etsivät uutta taloamme tunnin. Pojilla oli autossa kaksi kannettavaa tietokonetta joilla yrittivät etsiä lyhintä ajoreittiä Etu-Töölöstä Etu-Töölöön. Kehä kolmosen kohdalla soittivat Mikolle ja kysyivät neuvoa. Niin hinteliä muuttomiehiä en ennen ole nähnyt, mutta pohjoisen pojat ovat sitkeitä.

Entisestä vuokra-asunnosta siirtyi vain vaatteet uuteen kotiin. Kalusteet menivät Lauttasaaren Minivarastoon, jossa oli ennestään yhdeksän pursuavaa kanaverkkokomeroa täynnä kamojamme. Osa varaston tavaroista ja mööpeleistä tuli uuteen kotiin, osa jäi edelleen kanaverkkokomeroihin. Kävi ilmi että Espoon asuntoa tyhjentäneet muuttomiehet olivat täyttäneet muuttolaatikot jokseenkin huolettomasti - laatikon päällä luki vaikka "vanhempien makuuhuone, vaatteita" ja sisältä löytyi fleece-pusero, yksi murtomaahiihtoon tarkoitettu mono ja monta taulua. Puolet uuteen kotiin tuoduista laatikoista vietiin uudelleen täytettynä takaisin varastoon ja varastosta tuotiin toiveikkaasti uusia laatikoita.

Jos joku kysyy, niin en suosittele viisihenkisen perheen, suuren rivitaloasunnon koko irtaimiston varastoimista vinttikomeron kokoisiin koppeihin. Mikko penkoi ja tyhjensi kaikki yhdeksän koppia, siirsi jokaisen mööpelin, nosti jokaisen laatikon ulos, avasi ja lajitteli kaiken joko uuden kodin kalusteeksi tai varastoon jääväksi. Mitäpä muuta Brasiliasta Suomessa lomaileva tekisikään? Vaimo vietti päivät terveysaseman kaikentietävänä lääkärinä, tytär ruokki vanhuksia sairaalassa, esikoinen purjehti jossain Itämerellä, keskimmäinen kesätöissä valtion virkamiehenä.

Mikko ja hintelät muuttopojat siirsivät kamoja edestakaisin kaksi päivää. Sen jälkeen uusi avara asuntomme muistutti Lauttasaaren Minivarastokoppia. Mikä on kaaosteoria? Asuimme siinä. Alusvaatteita ei löytynyt ja aamiaismurot syötiin vuorotellen siitä ainoasta astiasta - teemukista.

Muutto on kamalaa. Kamaa on liikaa. Lauttasaaren minivarasto on pelottavasti yhtä täysi kuin aikaisemmin. Mitä ihmettä oikein omistamme?

Mutta... uusi kotimme on kaunis ja yllättäen jälleen avara ja valoisa. Alusvaatteet on laatikoissaan ja astioitakin löytyi enemmän kuin tarpeeksi. On ihana asua uudessa asunnossa. Siis uudessa kodissa.