Vuosi vierähtänyt

Tyhjä olo. Vuosi sitten tulin Manaukseen ja nyt ihmettelen mitä oikein olen saanut aikaiseksi. Olenkohan tehnyt mitään.

En ole vieläkään töissä. Tosin nyt vasta saimme työhön edellyttävän viisumin. Se oli työvoitto jo sellaisenaan vaikkei koskaan töitä löytyisi. Viisumin piti olla valmiina viime tammikuussa kun lähdin Manaukseen, sitten kesällä, sitten marraskuussa aivan varmasti. Nyt pitkitimme joululomaamme Suomessa jotta viisumi ehtisi mukaan. Viisuminkirjoittaja oli myös pitkällä joululomalla.

Manauksen kodissa tietoliikenneyhteydet eivät ole parantuneet. Itse asiassa huonontuneet... Langatonta yhteyttä ja uutta antennia katolle on puuhattu jo puolitoista kuukautta. Kaapelimiehet olivat jättäneet jotain koodinumeroita sisältävän lapun keittiöön sinä aikana kun olimme Suomessa. Enhän minä niistä mitään ymmärtänyt. Ja vielä uuden tietokoneeni kanssa. En päässyt nettiin. Mikko tuli töistä kotiin ja sai yhteyden kaapelin avulla. Minä yritin lukea Hesaria omalta koneeltani uudella yhteydellä mutta heti tuli portugalinkielinen vaatimus salasanasta jota minulla ei ole. Ja kehoitus ottaa yhteys operaattoriin, siis niihin kaapelimiehiin. Nytkin piti ottaa kone kokeiltavaksi ostoskeskukseen jossa on ilmainen langaton yhteys ja kirjoitan tätä valitusta Millenium-ostoskeskuksen foodcourt'issa.

Millenium on Manauksen paras ostoskeskus. Ihmiset näyttävätkin rikkaammilta. Paljon krokotiili-paitoja ja koruja. Brasilialainen musiikkivideo luo kuitenkin tunnelmaa kuten yleensä paikoissa jossa muutenkin on hälyä riittämiin.

Kun ensimmäisen kerran tulin Manaukseen käymään ennen muuttoani tulimme suoraan lentokentältä Mikon kanssa tähän samaiseen foodcourt'iin lounaalle. Paikka ei tehnyt silloin varakasta vaikutelmaa. Meteli oli hirveä ja kaikki ihmiset näyttivät samanlaisilta. Vuoden aikana olen ainakin tottunut meteliin eivätkä manauslaisetkaan ole kaikki samannäköisiä. Ja osaan tilata ruoan enkä kurki kassakoneesta paljonko ostokseni maksaa.