Vilkas viikonloppu

"Olisipa tämä viikonloppu jo ohi!"

Yleensä kai huokaillaan työviikon pituutta, mutta jo perjantaina Mikko huokaili viikonlopun tuloa.

Torstain ratsatustuntimme oli peruutettu sateen vuoksi. Puolen vuoden aikana jo toinen peruutus! Sademetsässä ei tosiaankaan sada jatkuvasti. Tarvitsimme ehdottomasti tämän tunnin koska olimme hölmöyksissämme ilmoittautuneet lauantain ratsastuskilpailuun, kilpailemaan. Jonkinlainen viimeinen voitelu tarvittiin. Sen vuoksi tapasimme jo viideltä tallilla, hyppelimme niin että opettaja oli lopulta meihin tyytyväinen ja kaahasimme kotiin suihkuun.

Johtoryhmän illallinen oli mukava tilaisuus ja melkein unohdimme lauantain stressin, sen estekisan.

Lauantaina aamupäivällä meillä alkoi sataa. Ilahduimme siitä kovin. Kisat alkavat kello 15 ja arvelimme kentän olevan sellaista mutavelliä että hevoset vain liukastelisivat eikä hyppelyistä tulisi mitään eikä meidän tarvitsekaan mennä nolaamaan itseämme. Pakkasimme tarvittavat kamat autoon ja lähdimme rauhallisin mielin tallille. Jo kilometrin päässä kotoa oli aivan kuivaa. Tallilla paistoi aurinko ja terassi ja kenttä oli laitettu hienoiksi. Kyllä kisat pidetään - ja hauskat kisat olivatkin!

Sunnuntai-iltana oli tehtaan henkilökunnan joulujuhla. Mikon piti pitää puhe portugaliksi. Mutta ihme oli tapahtunut - Mikko lähti rennoin mielin juhliin. Ei portugaliksi puheen pitäminen ole mitään estekisoihin osallistumiseen verrattuna. Eikä kolmea päivää kukaan jaksa stressata. Joten juhlissakin oli hauskaa.