Huhtikuisilla Amazonas Oopperafestivaaleilla kerroimme kyselytutkijalle olevamme Richard Wagnerin musiikin ystäviä. Kyselijätytön englannintaidolla asia kirjattiin tutkimukseen siten että kaksi suomalaista tuli Festivaaleille ystävänsä Richard Wagnerin kutsumina.Sunnuntaina menimme Oopperaan Carlos Gomesin takia, ilman kutsua. Ja ilman pääsylippuja. Täällä ei ikinä pääse maksamaan filharmoonikkojen kuuntelemisesta. Tai miksi maksaisi filharmoonikoista, kun melkein kaikki muutkin Teatro Amazonasin esitykset ovat ilmaisia.
Carlos Gomes (1836-1896) on Brasilian tunnetuin säveltäjä. Gomes syntyi Campinhassa, Sao Paulon osavaltiossa ja opiskeli musiikkia Riossa. Gomesin toinen ooppera, Joanna da Flanders, oli Brasiliassa niin suosittu että keisari Don Pedro II oitis myönsi apurahan jonka turvin 28-vuotias säveltäjä sai jatkaa opintojaan Italiassa. Koska Gomes oli Milanon konservatorioon yli-ikäinen, hän opiskeli yksityisoppilaana.
Italiassa ei tuohon aikaan tunnettu Brasiliassa hyvin suosittuja revyy-tyyppisiä musiikkinäytelmiä. Gomes teki läpimurtonsa italialaiseen musiikkimaailmaan tällä eksoottisella brasilialaisuudellaan.
Gomes oli tavallisen ylpeä brasilialainen ja parhaiten sen huomaa kuuluisimmassa brasilialaisessa oopperassa Il Guarany. Tarina sijoittuu 1560-luvun Rio de Janeiroon kertoen portugalilaisen aatelismiehen tyttären ja ylpeän ja pelottoman Guarany-intiaaniprinssin rakkaustarinan. Toisin kuin Romeo ja Julia, tarina päättyy onnellisesti. Aatelinen isä uhraa itsensä tyttärensä ja intiaaniprinssin rakkauden puolesta, rakkauden, joka symboloi Brasilian kansan alkuperää ja monirotuisuutta.
Emme tietenkään ennen Brasiliaan muuttoamme olleet kuulleet mitään Carlos Gomes'ista jota oli sentään pidetty Verdin veroisena säveltäjänä.
Sunnuntaisen esityksen teema oli "Carlos Gomesin sankarittaret". Neljä sopraanoa esitti parhaat palat Gomesin seitsemästä oopperasta. Se oli todella hienoa. Lyyristä ja mahtipontista, hyvin dramaattista. Ei siinä voinut nukkua, vain huudahdella ihastuksesta ja taputtaa vimmatusti. Paitsi Mikko taisi nukahtaa Il Guarany'n lyyrisimmän balladin aikana, mutta vain hyvin lyhyesti.
Emme tietenkään ennen Brasiliaan muuttoamme olleet kuulleet mitään Carlos Gomes'ista jota oli sentään pidetty Verdin veroisena säveltäjänä.Sunnuntaisen esityksen teema oli "Carlos Gomesin sankarittaret". Neljä sopraanoa esitti parhaat palat Gomesin seitsemästä oopperasta. Se oli todella hienoa. Lyyristä ja mahtipontista, hyvin dramaattista. Ei siinä voinut nukkua, vain huudahdella ihastuksesta ja taputtaa vimmatusti. Paitsi Mikko taisi nukahtaa Il Guarany'n lyyrisimmän balladin aikana, mutta vain hyvin lyhyesti.
Wagnerin lisäksi taidamme nykyään kuulua myös Carlos Gomes'in ystäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti