Sen tiedän että juhlat kestivät kello 18-23. Työntekijät kuljetettiin busseilla Kaupan työntekijöiden virkistyskeskukseen. Tällaisia työntekijöiden virkistyskeskuksia on lain mukaan oltava - niissä on lähinnä jalkapallokenttiä. Katetulle, mutta muuten avoimelle jalkapallokentälle oli nytkin katettu pöydät yli tuhannelle hengelle, paikka oli koristeltu kauniisti.
Juhlavieraat olivat pukeutuneet normaaliin massatapahtuman henkeen. Naisilla tiukkoja polvipituisia farkkushortseja, lyhyitä farkkuhameita ja pieniä toppeja. Avoin selkä oli koristeltu kimaltelevilla hileillä. Korkeakorkoiset sandaalit. Miehillä t-paita ja farkut. Monella oli tonttulakki, jossa on valkoinen tupsu ja valkoinen froteinen myssyn reunus koristettu vilkkuvin valoin.
Vaikka olisi mukava sanoa että Mikon puhe oli juhlan kohokohta, epäilen että tanssiminen silti voitti. Kuten suomalaisissakin pikkujouluissa, täälläkin syödään, juodaan ja tanssitaan.
Ruoaksi oli tietenkin lihavartaita, riisiä, maniokkisahanpurufarofaa ja papuja. Juomat oli säännöstelty: 3 olutta, 1 vesi, 3 virvoitusjuomaa.
Musiikkina soi paikallinen suosikki, jumputtava forro. Se joka väkisin panee ainakin jalan lyömään tahtia. Tehtaan johtoa lukuunottamatta kaikki tanssivat. Paikalliset johtajat eivät tanssineet, mutta onneksi ulkomaalaisille ei ole sääntöjä. Mikko on asunut jo 1.5 vuotta Manauksessa, kotimme on Manauksen suosituimman illanviettopaikan - rantabulevardin - varrella, jossa musiikki soi joka ilta. Rytmi on tarttunut. Naisvaltainen tehtaanväki pani tämän merkille. Jokainen halusi samaan valokuvaan Mikon kanssa. Mikolla ei ole ongelmia hymyillä, joten tämä osuus meni hyvin. Yllätys sen sijaan oli että Mikosta oli myös tanssijaksi! Sadat naiset ja tytöt jonottivat saadakseen tanssia Mikon kanssa. Se oli kovin uutta Mikolle.
Kotiin tultuaan Mikko olikin ihmeen hikinen ja janoinen. Tanssi on aikamoista urheilua.
1 kommentti:
Mikko voi vielä olla pulassa näiden amatsoonien kanssa Sata on aika iso joukko teekkarinkin hallittavaksi.
Lähetä kommentti