Guarana

Il Guarany on Carlos Gomesin ooppera ja kertoo Guarani-intiaaniheimon sodasta ja heimon uljaasta prinssistä.

Guarana on amazonilainen suurilehtinen pensas. Guarana/i-nimetkin ovat ilmeisesti portugalilaisten jesuiittojen keksimiä eikä alkuperäistä intiaanikieltä, mutta ei näistä kukaan tiedä. Joten nimistä viis, guaranan kirsikankokoisilla marjoilla on merkitystä. Tai ei edes marjoilla, vaan sisällä olevalla siemenellä. Siemenessä on kolminkertainen määrä kofeiinia kahvinpapuun verrattuna! Guarana on siten yksi tuhansista Amazonin lääkekasveista, joskin guaranan käyttö on yhtä arkipäiväistä kuin kahvin juonti - ainakin virvoitusjuomana.

Tertullinen avautuneita guaranamarjoja on hauska näky. Kuin sadat silmät tuijottaisivat silmämunat putoamaisillaan ihmetyksestä. Punaisen marjan ohuen valkoisen hedelmälihan rikkoutuessa paljastuu musta siemen.

Tietenkin marjaan liittyy tarina. Brasilia on täynnä tarinoita:

Joutessaan yksi jumalista tappoi kylän rakastetuimman lapsen. Lohduttaakseen onnettomia kyläläisiä, hyväntahtoisempi jumala otti kuolleen lapsen vasemman silmän ja istutti sen metsään. Näin syntyi villinä kasvava guaranapensas. Lapsen oikean silmän hyvä jumala istutti kylään jonka jälkeen kylissä saatettiin kotitarpeiksi viljellä guaranaa. Hedelmän siemenet jauhettiin ja juotiin teenä sokerin kanssa. Ja rakastettu lapsi oli iäti läsnä.

Korkean kofeiinipitoisuutensa vuoksi guarana on valtavan suosittu - Brasiliassa hiilihappoiset Guarana-juomat ovat toiseksi suosituin virvoitusjuoma heti Cola-juomien jälkeen. Siitä tehdään teetä, energiajuomaa, piristyspillereitä. Guaranan on todettu virkistävän, lisäävän suorituskykyä ja muistia. Ainakin rotilla. Mutta kuten lääketeollisuus tietää, rotilla saadut tulokset korreloivat varsin hyvin ihmisiin.

Guarana-limsa on hyvää. Juon sitä melko usein, light-versiona. Se on hedelmäistä, ei liian makeata, lievästi kirpeätä, helpon makuista janojuomaa.