sunnuntai 17. elokuuta 2008

Kiinassa kuukin on kummempi...

... tai olisiko Brasiliassa. Erilainen silti, kuten maa ja tavat.

Anna Kiinan tehtaalta oli Manauksessa. "Miksi operaattoritytöillä on maalattu kukkia kynsiin?" Enia São Paulosta selitti itsekin käyvänsä manikyyrissä ja pedikyyrissä kerran viikossa "Täytyy pitää huoli kynsistä." Anna ihmetteli "Minä leikkaan kynnet".

Miksi operaattorit meikkaavat töihin tullessaan? Ei Kiinassa tehdä niin. Manauksessa naiset ovat kovin seksikkäitä. Vapaa-aikana on kovin piukat ja pienet vaatteet. Omituista.

Kävin Annan kanssa katsomassa jokien kohtaamista, sitä kuinka Rio Solimões ja Rio Negro kohtaavat ja kulkevat 12 kilometria rinnakkain eikä vedet sekoonnu keskenään. Musta Negro ja vaaleanmutainen Solimões. Se oli Annan mielestä hienoa. Vesikin oli puhdasta "Onko vesi juotavaa?"

Anna halusi ostaa tuliaisia. Michelle oli ehdottanut amazonilaisia Bonbons finos, cupuacu-suklaata. Menimme kauppaan, hinta 85 centavoa. "Nämähän ovat halpoja!" kuiskasi Anna. Ihmettelin hetken kiinalaista palkkatasoa ja mutisin että minusta ne on aika kalliita. "Ai tämä on yhden suklaan hinta!!! Luulin että se on kilohinta!" 30 - 50 senttiä kappaleelta. Vie nyt lapselle tuliaiseksi yksi suklaa...

- "Olisi kiva viedä jotain tyypillistä amazonilaista".
- "Piranhat ovat tosi suosittuja."
- "Piranha? Kala?"
- "Niin, kuivattuja ja lakattuja kaloja, terävät hampaat ja kaikki."
- "Kuivattuja. Ahaa, ne laitetaan veteen pehmiämään ja syödään"
- "Ei syödä, ne laitetaan kirjahyllyyn ja pidetään hauskoina koristeina"
Anna ei voinut ymmärtää koristekalaa. Kalaa jota ei syödä. Ehkä minäkin olen oppinut kuivan kalan koristemerkityksen Aku Ankasta. Anna on 40-vuotias eikä ole omaksunut länsimaista kulttuuria Aku Ankasta. En minäkään ripustaisi kuivattua kalaa takan päälle Ankkalinnan tapaan, mutta en myöskään liottaisi matkamuistopiranhaa ruoaksi.

Anna ei juuri tehnyt ostoksia. Kiinasta saa kaiken ja vielä enemmän mitä täältä, laatu on parempaa ja hinta viidesosa siitä mitä Manauksessa joutuu maksamaan. Anna katsoi kauhuissaan kenkäkaupan ikkunassa olevia 40 euron sandaaleja "Nämä maksaa neljä euroa Shenzhenissä!"

Pähkinöistä tai siemenistä väsätyt helmet maksoivat yhtä paljon kuin viljellyt aidot helmet Shekoussa. Vakuutin Annalle että siemenkorut ovat aitoa intiaanikäsityötä ja siten tavoiteltavia. Anna näki ne alkeellisina kyhäelminä.
- "Kun pääsen takaisin Kiinaan lähetän sinulle oikeat helmet, nekin on käsityötä. Pidätkö valkoisista vai vaaleanpunaisista?"

Ei kommentteja: