Torstaiksi kotiin

Taisi tosiaan mennä torstain puolelle kun pääsin vihdoin kotiin lähdettyäni Helsingin keskustasta tiistaiaamuna kello kuusi.

Helsingissä oli pikkupakkanen lähtiessä, sateli lunta. Manauksessakin oli ilmat muuttuneet. Se toinen vuodenaika on vihdoin tullut, sadekausi. Lentokoneessa oli kylmä, oli huppari ja filttiä, mutta Eduardo Gomesin kansainväliseltä lentokentältä ulos astuessa kostea kuuma ilma läsähti päälle kuin märkä harso. Hupparista kuoriutui nopeasti. Ei satanut, maa oli jo kuivunut, mutta vaatteet liimautuivat ihoon kiinni. Keskiyöllä.

Joku päivä otan selvää kuka oli Eduardo Gomes.

Kotona oli ilmastointi päällä, mutta juuri Suomesta tuotu Pian ylioppilaskuva oli aamulla käppyrällä. Parvekkeen ovi oli jäänyt auki ja päästänyt yökosteuden sisään. Paljain jaloin kävellessä lattia tuntui nihkeältä kuin kostealla pyyhkimisen jälkeen.

Oli kiva tulla kotiin. Immigraatio sujui joutuisasti eikä matkatavaroitani tullissa pengottu kuten useimmille käy. Suomi-EU-passilla on voimaa jota väsyneenä ilomielin hyödyntää. Mikko oli vastassa, samannäköinen kuin aikaisemminkin. Kotitalon vartijat tervehtivät iloisesti yölläkin. Ananas ja papaia maistuivat makealta ja aivan tavallinen kaupan persikkanektari taivaallista. Kaksi ylinopeussakkoanikin oli maksettu, kuitit työpöydällä siististi pinossa.