Joulu on tuossa tuokiossa

Lasten ollessa pieniä haimme joskus Somerniemeltä joulukuusen. Talvisessa metsässä valikoimme puun jonka saatoimme käsisahalla ja kirveellä kaataa ja tuoda auton katolla kotiin. Tai ostimme Partiolaisten joulukuusen Espoon markettien parkkipaikalta.

Amerikassa kuusenhaku oli järjestettyä ohjelmaa. Ajoimme joulukuusifarmille, kiersimme hevosen vetämissä heinäkärryissä riviin istutettujen kuusten välissä kunnes näimme yksilön jonka saimme itse kaataa. Puu nostettiin kärryihin, paketoitiin siististi, laitettiin auton katolle sillä aikaa kun nautimme lämmintä omenasiideriä ja pikkuleipiä ja ostimme kuusenhavukransseja kodin ulko-oveen laitettavaksi.

Amazonilla ei ole joulukuusifarmeja, ei luonnonkuusia eikä edes tuotettuja havupuita, mutta marketit myyvät muovikuusia. Vieraillessani Mikon työpaikalla iskin silmäni sisääntuloaulan vitivalkoiseen muovikuuseen - lähes kokonaan peitetty punaisin palloin ja punaiset vilkkuvat jouluvalot kiertävät kuusta, latvassa lempeän näköinen enkeli. Kuusi koristettiin heti marraskuun alussa.

Viikonloppuna kiersimme marketit ja keskustassa hallin ympärillä olevat halpakaupat. Joulukoristeita, palloja, kransseja, vilkkuvia valoja, muovisia joulupukkeja, itseni kokoisia puhallettavia rantapallotyyppisiä käsiä heiluttavia joulupukkeja, tikkaissa kiipeäviä joulupukkeja, narussa roikkuvia joulupukkeja oli, puhumattakaan aidon kokoisista puhallettavista poroista ja lumiukoista ja mekaanisista joulupukeista, -muoreista ja tontuista jotka toistivat ho-ho-ho. En halunnut rantapallopukkeja tai -poroja, halusin valkoisen muovikuusen jonka täyttäisin punaisilla palloilla ja punaisilla vilkkuvilla jouluvaloilla.

Olen nyt kiertänyt kaikki keksimäni Manauksen kaupat joissa saatettaisiin myydä muovikuusia, mutta kaikki ovat vihreitä. Seimiä on kaupoissa eri kokoisia, mutta minulla on Lauttasaaren varastossa hyvä seimi enkä tarvitse toista. Valkoista muovikuusta minulla ei ole ennestään.

Pizzerian miestarjoilijat ovat vahvasti intiaanipiirteisiä - vinot silmät, korkeat poskipäät, tumma iho, tuikean hymytön ilme. Ja tonttulakki päässä. En tiedä miksi olen mielessäni ominut tontut ja tonttukulttuurin Pohjoismaihin, etenkin Suomeen. Tonttulakkiset intiaanit pizzeriassa jonka takaseinällä on valtava taulutelevisio jossa pauhaa karnevaalihenkiset brasilialaiset musiikkivideot. Parasta forroa ja boi bumbaa. Ahdasmielinen ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumaton kun olen, joulurauha ei tule ensimmäisenä mieleen.