Kirjoitan tata Manauksen lentokentan loungessa, Sala Vipissa. Sala Vipi... olen aina hymistellyt tuota sanaa mielessani, nyt tulee kyyneleet silmiin. Intiassa ei varmasti ole Sala Vipia.
Viisi matkalaukkua on tsekattu, odotamme Sao Paulon koneen lahtoa. Olemme todella lahdossa pois Manauksesta ja Brasiliasta. En oikein tieda mita ajatella tai mita kirjoittaa. Kaikki on hyvin omituista.
Michelle jai kotiimme vahdiksi, muuttomiehet tulevat iltapaivalla pakkaamaan loput tavaramme lentorahtiin. Kotimme oli edelleen kaunis, koska olimme vuokranneet sen kalustettuna, mutta se jai sinne steriilina, ei-kenenkaan-kotina. Kaikki omat tavaramme, valokuvat ja taulut ja koriste-esineet olimme kasanneet makuuhuoneisiin pakattavaksi.
Haikeutta, epavarmuutta tulevasta, innostusta ja uteliaisuutta tulevasta, surua, luopumisen vaikeutta, uuden odotusta... en tieda. Kaikenlaista tulee mieleen, yksittaisia hetkia Manauksen ajasta, hyvia ja huonoja.
Me muutamme nyt Intiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Toivottavasti matkanne meni onnellisesti - Tervetuloa uuteen maahan ja uuteen kotiin!!! ONNEA
Edessänne on yksi elämänne mielenkiintoisimmista jaksoista.
Onnea ja menestystä!
minullakin on ikävä brasiliaa ja brasilialaisia, vaikka en ole edes asunut siellä. mukavia ihmisiä ja vaikuttivat aidosti ystävällisiltä ja halukkailta auttamaan turistia.
intia on varmasti vähintään yhtä mielenkiintoinen ja unohtumaton kokemus kuin brasilia. odotan kovasti sitä, että pääsen käymään siellä.
Intiassa viihtyy kun ottaa kaiken vastaan avoimin mielin, vertaamatta muuhun maailmaan ja vaatii itseltä ehkä enmmän kuin muu maailma.
Iloista ja onnellista aikaa Intiassa / Mii
Aktiivisesta Ponta Negran lukijastakin tuntuu haikealta jättää virtuaaliviidakko taakseen - onnea uuteen maahan ja odotan mielenkiinnolla Intian kuulumisia!
t. Ville
Eli tämä jää Ponta Negran viimeiseksi numeroksi?
Haikeata ja jännittävää.
Päätoimittaja on luvannut vielä jotain tännekin. /M
Lähetä kommentti