Mikko jo meni avaamaan uuden blogiosoitteen, Tapahtuu Tamil Nadussa. Sen päivitystä ei vielä ole varsinaisesti aloitettu. Haluan vielä kirjoittaa pienen yhteenvedon Brasiliasta Ponta Negraan. Ehkä se onnistuu kun ainakin maantieteellinen etäisyys on liki puolet maapalloa!
Henkinen etäisyys ei vielä ole niin suuri. Kotiapulaiselle aloitan helposti puhumaan portugaliksi "...tem uma coisa..." ja menen sekaisin kielissä.
perjantai 14. marraskuuta 2008
tiistai 11. marraskuuta 2008
HYVASTIT BRASILIALLE
Kirjoitan tata Manauksen lentokentan loungessa, Sala Vipissa. Sala Vipi... olen aina hymistellyt tuota sanaa mielessani, nyt tulee kyyneleet silmiin. Intiassa ei varmasti ole Sala Vipia.
Viisi matkalaukkua on tsekattu, odotamme Sao Paulon koneen lahtoa. Olemme todella lahdossa pois Manauksesta ja Brasiliasta. En oikein tieda mita ajatella tai mita kirjoittaa. Kaikki on hyvin omituista.
Michelle jai kotiimme vahdiksi, muuttomiehet tulevat iltapaivalla pakkaamaan loput tavaramme lentorahtiin. Kotimme oli edelleen kaunis, koska olimme vuokranneet sen kalustettuna, mutta se jai sinne steriilina, ei-kenenkaan-kotina. Kaikki omat tavaramme, valokuvat ja taulut ja koriste-esineet olimme kasanneet makuuhuoneisiin pakattavaksi.
Haikeutta, epavarmuutta tulevasta, innostusta ja uteliaisuutta tulevasta, surua, luopumisen vaikeutta, uuden odotusta... en tieda. Kaikenlaista tulee mieleen, yksittaisia hetkia Manauksen ajasta, hyvia ja huonoja.
Me muutamme nyt Intiaan.
Viisi matkalaukkua on tsekattu, odotamme Sao Paulon koneen lahtoa. Olemme todella lahdossa pois Manauksesta ja Brasiliasta. En oikein tieda mita ajatella tai mita kirjoittaa. Kaikki on hyvin omituista.
Michelle jai kotiimme vahdiksi, muuttomiehet tulevat iltapaivalla pakkaamaan loput tavaramme lentorahtiin. Kotimme oli edelleen kaunis, koska olimme vuokranneet sen kalustettuna, mutta se jai sinne steriilina, ei-kenenkaan-kotina. Kaikki omat tavaramme, valokuvat ja taulut ja koriste-esineet olimme kasanneet makuuhuoneisiin pakattavaksi.
Haikeutta, epavarmuutta tulevasta, innostusta ja uteliaisuutta tulevasta, surua, luopumisen vaikeutta, uuden odotusta... en tieda. Kaikenlaista tulee mieleen, yksittaisia hetkia Manauksen ajasta, hyvia ja huonoja.
Me muutamme nyt Intiaan.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Takaisin viidakosta
Saimme vieraamme takaisin viidakosta. Kolme päivää pienellä jokipurkilla, yksi yö kannella riippumatoissa sateen ropinaa kuunnellen, toinen yö viidakossa, riippumatoissa tietenkin.
Vaikka Antti ja Ilkka olivat tehneet kaksi vuotta sitten vastaavan matkan, tämä oli erilainen. Vene oli toinen, opas nuorempi, sadetta enemmän, reittikin hieman eri. Mutta palvelu oli yhtä hyvä kuin viimeksi - kolmea asiakasta kohden oli yksi varsinainen opas ja viidakkoyöpymistä varten lisäksi intiaaniopas, kokki, veneen ohjaaja ja konemies / moottoriveneen kuljettaja. Moottoriveneellä pääsee kalastamaan ja noukkimaan yön pimeydessä kaimaaneja, niitä Amazonin krokotiilejä.
Ilkka ja kaimaanin pentu. Huomaa Ilkan tyylikkäät pyjamahousut - kaikki tietävät, että viidakossa on kuuma, joten Ilkkakaan ei ottanut muita pitkiä housuja mukaan.
Viidakkoyöpymisellä mutanttikärpäset hyökkäsivät, opas eksyi ja kameran linssisuojus katosi. Tällaisissa tilanteissa intiaanioppaista on hyötyä. Antonio löysi sekä oppaan ja kaksi kameran linssisuojusta! Pikkuesineen löytäminen tiheästä viidakosta on kaiken järjen mukaan mahdotonta. Viiden metrin päästä ei toista ihmistä enää näe vaikka kuulee äänen, maa on täynnä pudonneita puunlehtiä eikä aurinko pääse tiheän kasvuston läpi valaisemaan paikkoja.
Ja mutanttikärpäset olivat vaarattomia. Vain surisivat ja purivat ja katosivat.
Vaikka Antti ja Ilkka olivat tehneet kaksi vuotta sitten vastaavan matkan, tämä oli erilainen. Vene oli toinen, opas nuorempi, sadetta enemmän, reittikin hieman eri. Mutta palvelu oli yhtä hyvä kuin viimeksi - kolmea asiakasta kohden oli yksi varsinainen opas ja viidakkoyöpymistä varten lisäksi intiaaniopas, kokki, veneen ohjaaja ja konemies / moottoriveneen kuljettaja. Moottoriveneellä pääsee kalastamaan ja noukkimaan yön pimeydessä kaimaaneja, niitä Amazonin krokotiilejä.
Ilkka ja kaimaanin pentu. Huomaa Ilkan tyylikkäät pyjamahousut - kaikki tietävät, että viidakossa on kuuma, joten Ilkkakaan ei ottanut muita pitkiä housuja mukaan.Viidakkoyöpymisellä mutanttikärpäset hyökkäsivät, opas eksyi ja kameran linssisuojus katosi. Tällaisissa tilanteissa intiaanioppaista on hyötyä. Antonio löysi sekä oppaan ja kaksi kameran linssisuojusta! Pikkuesineen löytäminen tiheästä viidakosta on kaiken järjen mukaan mahdotonta. Viiden metrin päästä ei toista ihmistä enää näe vaikka kuulee äänen, maa on täynnä pudonneita puunlehtiä eikä aurinko pääse tiheän kasvuston läpi valaisemaan paikkoja.
Ja mutanttikärpäset olivat vaarattomia. Vain surisivat ja purivat ja katosivat.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Jokiristeilylle viidakkoon
Tänään Antti, Ilkka ja Riikka lähtivät kolmen päivän jokiristeilylle. Olimme kello yhdeksän aamulla lähilaiturilla. Venettä ei näkynyt. Jokilaivaan lastautui turisteja päivämatkalle ja sitten jäimme laiturille yksin.
Kaupungin suunnasta puuskutti pieni vene ja kiinnittyi laituriin. Siellä oleva englantia puhuva opas sanoi odottavansa kolmea japanilaista eikä meidän nuoret kelvanneet. Ei niitä japanilaisia näkynyt.
Opas tarkisti papereitaan. Olihan se oikea paatti. Suomalaiset nimet ovat brasseista silkkaa japania.
Kaupungin suunnasta puuskutti pieni vene ja kiinnittyi laituriin. Siellä oleva englantia puhuva opas sanoi odottavansa kolmea japanilaista eikä meidän nuoret kelvanneet. Ei niitä japanilaisia näkynyt.
Opas tarkisti papereitaan. Olihan se oikea paatti. Suomalaiset nimet ovat brasseista silkkaa japania.
Formulamestaruus vietiin viekkaudella
Lähdimme hotellista aamulla yhdeksältä, ensin hakemaan toimistolta Salcompin Formula-t-paidat ja lippikset.
Formulakisoissa ei ole numeroituja paikkoja. Jos suurempi jengi, kuten vaikka kaksi ihmistä, haluaa istua vierekkäin, on mentävä ainakin neljä tuntia ennen kisoja paikalle varaamaan paikat. Ja pidettävä ne ettei kukaan vie. Ja sitten odotetaan että kisat alkaa.
Huolimatta korkeista lipun hinnoista, kisapaikalla tarjoilu on vaatimatonta. Olutta ja muita virvokkeita, hot dog tai kuivahko sämpylä. Ferrari-talli myy kalliita Ferrari-puseroita ja lippiksiä, Interlagos-kisapaikka omiaan. Ainakin intohimoisia Ferrari-kannattajia on niin paljon, että Ferrarin punaiset tavarat loppuivat paljon ennen kisoja.
Kisapaikka ei ole hieno. Ja kun ollaan Brasiliassa, kaikkea voi sattua. Edellisenä päivänä aika-ajoissa yleisö-WC:t eivät toimineet laajemman putkivaurion vuoksi. Vika saatiin korjattua vasta juuri ennen varsinaisen kisan alkua. Työvoima on onneksi halpaa ja sadat siivoojat kantoivat ämpäreissä vettä täyttäen pyttyjen vesisäiliöitä.
Ja sitten ajo alkoi. Sao Paulon oma poika Felipe Massa lähti paalupaikalta ja piti ykköspaikkansa kisan loppuun. Ajo kesti noin 1.5 tuntia ja suunnilleen koko ajan seistiin, eikä sitä kauan varattua penkkiä lopulta tarvinnut. Formula-autot pitävät hirveätä meteliä. On pakko pitää korvatulppia. Korvatulpista huolimatta pystyi kuulemaan selostusta joka oli pelkästään portugaliksi. Vierustoverin puhetta ei kuullut.
En erottanut autoja toisistaan. Opin Massan Ferrarin mutten Hamiltonin McLareniä. Mikko saa kännykkäänsä nettiyhteyden ja luimme MTV3-internetsivuilta päivitettyä tilannetta suomeksi. Brasilialaisetkin tuntuivat turvaavan kisan ulkopuoliseen selostukseen, useimmilla oli joku kuuloke toisessa korvassa, toisessa korvatulppa.
Samaa rataa ajettiin 70 kertaa ympäri. Viimeisellä kierroksella Hamilton ohitettiin ja kaikki hurrasivat Massan ja Ferrarin maailmanmestaruutta! Mekin heilutimme vimmatusti Brasilian ja Suomen lippujamme. Yhtäkkiä kuvaruudusta näkyi kuinka Hamilton meni Timo Glockin ohi. Hyytävä hiljaisuus. Kuka on voittaja? Kuvaruudulla Massan perhe ja talli riemuitsi, edessämme olevalla McLarenin varikkopaikalla juhlittiin.
Sateen todennäköisyys oli ollut niin suuri että tallit olivat päätyneet viime metreillä vaihtamaan sadekelin renkaat. Mutta ei Toyota. Sade tuli, Toyotan auto hyytyi, Hamilton ohitti ja ajoi viidenneksi jolla voitti viekkaudella maailmanmestaruuden. Jotain hämärää siinä kyllä oli.
Voittoseremoniaa ei jääty katsomaan. Felipe Massa nieli kyyneleitä kuvaruudulla, mitä sitä todistamaan. Massa on moraalinen voittaja. Satoi kaatamalla sopien lässähtäneeseen tunnelmaan.
Formulakisoissa ei ole numeroituja paikkoja. Jos suurempi jengi, kuten vaikka kaksi ihmistä, haluaa istua vierekkäin, on mentävä ainakin neljä tuntia ennen kisoja paikalle varaamaan paikat. Ja pidettävä ne ettei kukaan vie. Ja sitten odotetaan että kisat alkaa.
Huolimatta korkeista lipun hinnoista, kisapaikalla tarjoilu on vaatimatonta. Olutta ja muita virvokkeita, hot dog tai kuivahko sämpylä. Ferrari-talli myy kalliita Ferrari-puseroita ja lippiksiä, Interlagos-kisapaikka omiaan. Ainakin intohimoisia Ferrari-kannattajia on niin paljon, että Ferrarin punaiset tavarat loppuivat paljon ennen kisoja.
Kisapaikka ei ole hieno. Ja kun ollaan Brasiliassa, kaikkea voi sattua. Edellisenä päivänä aika-ajoissa yleisö-WC:t eivät toimineet laajemman putkivaurion vuoksi. Vika saatiin korjattua vasta juuri ennen varsinaisen kisan alkua. Työvoima on onneksi halpaa ja sadat siivoojat kantoivat ämpäreissä vettä täyttäen pyttyjen vesisäiliöitä.
Ja sitten ajo alkoi. Sao Paulon oma poika Felipe Massa lähti paalupaikalta ja piti ykköspaikkansa kisan loppuun. Ajo kesti noin 1.5 tuntia ja suunnilleen koko ajan seistiin, eikä sitä kauan varattua penkkiä lopulta tarvinnut. Formula-autot pitävät hirveätä meteliä. On pakko pitää korvatulppia. Korvatulpista huolimatta pystyi kuulemaan selostusta joka oli pelkästään portugaliksi. Vierustoverin puhetta ei kuullut.
En erottanut autoja toisistaan. Opin Massan Ferrarin mutten Hamiltonin McLareniä. Mikko saa kännykkäänsä nettiyhteyden ja luimme MTV3-internetsivuilta päivitettyä tilannetta suomeksi. Brasilialaisetkin tuntuivat turvaavan kisan ulkopuoliseen selostukseen, useimmilla oli joku kuuloke toisessa korvassa, toisessa korvatulppa.
Samaa rataa ajettiin 70 kertaa ympäri. Viimeisellä kierroksella Hamilton ohitettiin ja kaikki hurrasivat Massan ja Ferrarin maailmanmestaruutta! Mekin heilutimme vimmatusti Brasilian ja Suomen lippujamme. Yhtäkkiä kuvaruudusta näkyi kuinka Hamilton meni Timo Glockin ohi. Hyytävä hiljaisuus. Kuka on voittaja? Kuvaruudulla Massan perhe ja talli riemuitsi, edessämme olevalla McLarenin varikkopaikalla juhlittiin.
Sateen todennäköisyys oli ollut niin suuri että tallit olivat päätyneet viime metreillä vaihtamaan sadekelin renkaat. Mutta ei Toyota. Sade tuli, Toyotan auto hyytyi, Hamilton ohitti ja ajoi viidenneksi jolla voitti viekkaudella maailmanmestaruuden. Jotain hämärää siinä kyllä oli.
Voittoseremoniaa ei jääty katsomaan. Felipe Massa nieli kyyneleitä kuvaruudulla, mitä sitä todistamaan. Massa on moraalinen voittaja. Satoi kaatamalla sopien lässähtäneeseen tunnelmaan.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Interlagosissa
F1-kisojen katsomiseen kuuluu paljon odottelua - aikaa riittaa blogin paivittamiseen. Kuvista ensimmainen meni blogiin vahingossa enka osaa poistaakaan. /M
tiistai 28. lokakuuta 2008
Riossa
Ihan vain pikaiset terveiset Riosta! Tapasin sunnuntai-iltana puhkivasyneet Antin, Ilkan ja Riikan jotka olivat joutuneet odottelemaan toista tuntia koneeni tuloa. Tulimme sitten samalla taksilla kaikki Santa Teresan alueelle Bed & Breakfastiin vahan ennen puoltayota.
Ystavallinen emanta teki nalkaisille pojille munakkaan jonka jalkeen nuoret nukahtivat, mina jain viela hieman juttelemaan englantilaistyttojen ja emannan kanssa patiolle.
Riossa olemme kavelleet! Ja kulkeneet takseilla. Ja katsoneet nahtavyyksia. Ongelma on etta Ilkka ja Riikka ovat kiinnostuneita historiasta ja museoista, Antti haluaisi olla vain beachilla ja iltaisin sambabaareissa. Mina olen liian vanha sambabaareihin roikkumaan eika ehka aiti-poika-yhdiselma Rion yossa ole paras mahdollinen.
Joten meidan Riomme on nyt enempi kulttuurillinen kuin riehakas, vallaton samba-Rio.
Ystavallinen emanta teki nalkaisille pojille munakkaan jonka jalkeen nuoret nukahtivat, mina jain viela hieman juttelemaan englantilaistyttojen ja emannan kanssa patiolle.
Riossa olemme kavelleet! Ja kulkeneet takseilla. Ja katsoneet nahtavyyksia. Ongelma on etta Ilkka ja Riikka ovat kiinnostuneita historiasta ja museoista, Antti haluaisi olla vain beachilla ja iltaisin sambabaareissa. Mina olen liian vanha sambabaareihin roikkumaan eika ehka aiti-poika-yhdiselma Rion yossa ole paras mahdollinen.
Joten meidan Riomme on nyt enempi kulttuurillinen kuin riehakas, vallaton samba-Rio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
